Kannattiko viettää joulu Meksikossa?

Meidän perheen aatto hujahti ensimmäistä kertaa tropiikissa. Tässä tuoreet tunnelmat.

Jestas, että onkin epätodellinen olo – jetlagista tietysti, mutta myös tästä valtavasta kontrastista! Nousimme koneeseen joulupäivänä Cancunista, silmiä häikäisevän vihreän, turkoosin ja sinisen keskeltä. 11 tuntia myöhemmin laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, jossa pyöri sumuinen mustavalkofilmi. Ihan kuin joku olisi käynyt sammuttamassa valot!

Alunperin lähdimme tietysti joulua pakoon.
VIRHE!
Joulua ei voi koskaan kokonaan paeta.

Majoituimme Playa del Carmenissa sijaitsevaan hotelliin, jonka aula, ravintolat ja allasalue olivat yhtä suurta joululaulukimaraa koko loman ajan. Koska samoissa tiloissa oli hotellin ainoa jotenkin toimiva wifi, turisti joutui suuren päätöksen eteen joka päivä: "odotanko iäisyyden Instagram-kuvien ja iltapäivälehtien latautumista ritiratirallaa kuunnellen vai vetäydynkö biitsin rauhaan rentoutumaan ilman kännykkää?". Järjestelmä vieroitti muuten jopa teinit kätevästi Snapchatista ja peleistä, kunnes kaksikko hokasi viereisen Starbucks-kahvilan MEGANOPEAN wifin ja muutti kalliin latten ääreen tuntikausiksi.

Meksikolaisten joulutohinan seuraaminen oli lopulta ihan viihdyttävää hommaa. Talojen pihoille oli kyhätty uskomattoman mahtipontisia koriste- ja jouluvaloviritelmiä, hotellin viihdytysjoukko treenasi joulushow'ta päivätolkulla ja juhlaillallinen oli varsinainen spektaakkeli. Kaikki ravintolan koristeet oli tehty hedelmistä ja juureksista, eivätkä joulubuffan maut hävinneet esillepanolle. Jouluruoka oli kiva sekoitus meksikolaisia makuja ja eurooppalaisia klassikkoherkkuja (parmankinkkua, prosciuttoa, juustoja, äyriäisiä, pateeta, tahnoja ja paellaa muun muassa). Kymmenen metriä pitkä jälkkäripöytä, drinkkibaarit ja shampanjapisteet oli sijoitettu hotellin piazzalle. Vedin perinteitä kunnioittaen kunnon ähkyt.

Tietenkään joulu ei tuntunut lopulta oikealta joululta. Kun lasissa kilisee jäinen mojito ja lomalaiset lampsivat uikkariunivormussa 24/7, mieltä ei niin vain huijata. Mutta jotain sympaattisen yhteisöllistä jouluaatossa silti oli. Oli hauska ajatella, että meitä oli siinä satunnainen, toisillemme tuntematon joukko vuoden tärkeintä juhlaa jakamassa.

Menisinkö uudestaan?
Menisin! Mutta ensi joulun haluan viettää taas Suomessa.

P.S. Kunhan ennätän, kerron teille lisää all inclusive -hotellistamme, sekä vertailen Thaimaan ja Meksikon eroja talvilomakohteina...

Parin viikon irtiottokin tuntuu melkein kuukaudelta, kun se osuu vuoden pimeimpään aikaan.

Sama tavoite se on täälläkin: naapuri on päihitettävä joulukoristelussa. Käytiin Lassin kanssa jouluajelulla hotellin lainafillareilla.

Onhan se nyt sympaattista. Kun ei ole kuusta, sellaiseksi käy mikä tahansa pusikko.

Parasta: aattoaamun lainelautailut Playacarin rantatyrskyissä.

Pirkkaniksi ensi vuodeksi: joulukoristeet kaktukseen.

Suomalaiset tolvanat yrittävät naamioitua. Turhaan.

Hotellin juhlaillallisen syötäviä koristeita. En uskalla edes ajatella, kuinka kauan näiden väkertäminen on vienyt...


Siis nuo oikeassa yläkulmassa olevat kukatkin... kyllä! Punajuuresta ja chilistä.

Murto-osa jälkkäritaivaasta.

Äitin ja iskän lempiosasto.

Hotellin viihdytysjoukot vetivät joka ilta eri show'n ja muuntautuivat päivisin zumban, salsatuntien, vesijumpan, lentopallon ja fudisturnauksien vetäjiksi. Ilmeisesti he kävivät välillä myös nukkumassa.

Playa del Carmenin keskusta oli puettu myös jouluun. Hotelliltamme oli tänne vain muutama kilometri.

Tämä on se todellinen syy: tuntea hiekka varpaiden alla, kelliä lämpimissä aalloissa, katsella valoon. Kokea yksi tärkeä hetki, joka palaa mieliin vielä vuosien päästä.