Kannattaako bloggaaminen? Osa 1.
Hyötyykö blogista vai onko se vain mielipuolinen harrastus? Tässä ajatuksiani.
1. Miksi perustaisit blogin?
Oleellisin kysymys. Kaiken alku. Jos olisin puolitoista vuotta sitten blogia perustaessa tiennyt, kuinka paljon tämä vie aikaa, olisin luovuttanut heti. Totaalinen turn off olisi ollut tilasto (2013), jonka mukaan joka päivä perustetaan 822 240 nettisivua. Erotu tässä joukosta sitten! Ennen kuin lannistutte, kerron ilosanoman: näistä saiteista vähintään 80 prosenttia on täyttä roskaa. Sivuja, joilta tekee mieli klikata itsensä pois sekunnin sadasosassa. Tässä onkin sinun tilaisuutesi. Mitä parempi sisältö ja mitä persoonallisempi ulkoasu, sitä varmemmin nouset 20 % onnistujan joukkoon. Parhaimmillaan blogi on käyntikorttisi, jonka voit ylpeänä esitellä cv:ssä työpaikkaa hakiessasi. Yhtä tehokas markkinointiväline blogi voi olla yritykselle.
2. Kenelle blogia teet?
Kun roihahdin liekkeihin omasta matkablogista, olisi tehnyt mieli rynnätä heti tositoimiin. Aika pian huomasin, että ennen projektin aloittamista on otettava huomioon monia käytännön seikkoja. Kohderyhmän hahmottaminen on niistä ensimmäinen: kirjoitatko blogia vain itselle vai haluatko sille oikeasti lukijoita? Jos tahdot, niin minkälaisia lukijoita? Määrittele blogillesi jonkinlainen tavoite (huom! Se voi olla myös “omaksi iloksi” kirjoittaminen).
3. Mistä aiheesta kirjoitat?
Jos olisin rajannut blogini aiheeksi pelkät ruotsinristeilyt, tarina olisi äkkiä loppuun koluttu. Jos taas olisin kategorioinut pääteemaksi pelkän matkailun, minun olisi ollut huomattavasti vaikeampi erottua muiden matkabloggaajien joukosta. Kun tein taustatyötä googlaamalla muita reissublogeja, havaitsin yhden seikan: tarjolla on paljon parikymppisten sinkkujen kirjoittamia blogeja, joissa kivutaan Kilimanjarolle tai kierretään maailmaa nomadeina. Silti valtaosa matkailijoista on samanlaisia kuin minäkin: asuntovelkaisia ja perheellisiä reissaajia, joiden matkoilla pätevät aivan eri lainalaisuudet. Tästä virisi idea perhematkablogiin (jossa esitellään toki parisuhdelomia ja yksin toteutettavia työreissujakin). Tärkeintä siis on, että sinulla riittää intohimoa aiheeseen vielä vuoden kuluttuakin. Moni menestynyt bloggaaja on tehnyt töitä 3-4 vuotta ennen kuin oma saitti on vakiinnuttanut paikkansa (minäkin olen siis vasta-alkaja).
4. Mikä blogin nimeksi?
Tämä on oikeasti yksi vaikeimmista päätöksistä. Virittelin jos jonkinlaista pikkunäppärää Sannan Seikkailua, mutta lopulta kaikki nimet kalskahtivat jotenkin teennäisiltä. Päädyin itsestäänselvään (ja ehkä tylsään) vaihtoehtoon: omaan nimeeni. Se on kaikkea muuta kuin persoonallinen valinta, mutta mahdollistaa ainakin blogin sisällön vaihtamisen tai laajentamisen, mikäli lakkaan matkustamasta. Sekin vaikutti, että olen työskennellyt toimittajana 20 vuotta ja profiloitunut työssä aina omalla nimelläni. Tosin tiedän myös monia bloggaajia, jotka haluavat pitää henkilöllisyytensä salassa. Tämä on yhtä hyvä vaihtoehto. Oleellisempaa on, että mietit blogin nimen tarkkaan. Sen vaihtaminen myöhemmin on yllättävän vaikeaa.**
5. Mitä välineitä tarvitset?
Tästä aiheesta riittäisi kokemuksia ja mielipiteitä kokonaisen kirjan verran. Kerronkin tuonnempana lisää, mutta tiivistän pääpointit tähän. Aloita kartoittamalla blogialustat: haluatko perustaa blogin itsenäiselle alustalle vai mennä mukaan blogiyhteisöön? Itsenäisyys antaa enemmän vapautta, mutta vaatii myös paljon it-osaamista. Blogiyhteisössä (esim. Indiedays, Lily, Pallontallaajat ja Rantapallo) saat teknisen tuen ja lukijoitakin helpommin, mutta joudut hyväksymään myös tietyt pelisäännöt. Koska kotijoukoistani löytyy koodaamisen hallitseva propellihattu, uskalsin ottaa riskin ja perustaa blogin omalle serverille WordPressin kautta. Vapauden lisäksi arvostan visuaalisuutta. Siksi olen satsannut hyvään kameraan (Canonin EOS 6D) ja kuvankäsittelyohjelmiin (Adoben Lightroom & Premiere Pro). Visuaalisen lookin ostin Theme Forestista.
Lue lisää:
