Kainuu saa jäyhänkin jammailemaan
Kuhmon ja Suomussalmen taika on upeassa luonnossa sekä tavallista taiteellisemmissa persoonissa, joissa on ripaus yllytyshulluutta.
Kaupallinen yhteistyö: Wild Taiga
Onpahan ollut melkoinen syyskuu! Kotiuduin viime viikolla kahdeksan päivän ja reilun 1500 kilometrin Suomi-turneelta, joka ulottui Kainuuseen saakka. Työmatkan ajoitus osui nappiin: saavuin Kuhmoon juuri, kun kaupungissa alkoi Taiteiden Tähtiyö. Se ei tietenkään ole sama juttu kuin kuuluisa Kuhmon Kamarimusiikin festivaali, mutta maistiaiset kainuulaisesta mielenmaisemasta ehdin saada. Kiitos mainiot oppaani, Sari Rusanen ja Mikko Nortela!
Kuhmon ensivaikutelma hämää. Se näyttää pikkupitäjältä, jota halkoo muutama kylänraitti kahviloineen. Hiljaista on. Sateisena syyspäivänä on vaikea kuvitella, että maailman huippumuusikot ja tuhatpäinen yleisö pelmahtavat tänne erämaan keskelle vuosittain heinäkuussa. Oikeastaan koko festarin synty naurattaa, sillä se on todistus suomalaisesta sisusta ja hulluudesta. Vuonna 1970 nuori musiikinopiskelija Seppo Kimanen lähetti Kuhmon Musiikkiyhdistykselle kirjeen ja ehdotti kamarimusiikkifestivaalin ja kurssien järjestämistä. Ideaa pidettiin Kuhmossa ensin mielipuolisena, mutta siihen päätettiin kuitenkin suostua, kun Kimanen lupasi, että kustannukset jäävät pieniksi. Kirje nuorelta sellistiltä tuli huhtikuussa, festarit järjestettiin talkoovoimin heinäkuussa. Yleisöä ensimmäisessä konsertissa oli kahdeksan. Nykyään kymmeniätuhansia.
Siinä sen näkee: kannattaa lausua ääneen ne omituisemmatkin unelmat. Voivat vaikka toteutua.
Kuhmossa on onnistuttu alusta saakka rikkomaan perinteisiä kamarimusiikkiin liitettyjä mielikuvia. Täällä ei ole kullanhohtoisia konserttisaleja tai frakkipakkoa. Ja juuri se maailman huippumuusikoita ja yleisöä kiinnostaa: että voi vetää Beethovenia ja Bachia t-paidassa ja shortseissa upean luonnon keskellä. Konserttien jälkeen muusikot ja yleisö istuvat usein nuotion ääressä nauttimassa letkeistä kesäilloista. Tätä kirjoittaessa tajuan muuten juuri, että haluan ehdottomasti päästä Kuhmon festareille ensi kesänä.
Leppoisa tunnelma oli myös Taiteiden Tähtiyössä, vaikka välillä vettä vihmoi.
Kuhmo-talo
Muusikkokaverit ovat usein hehkuttaneet, että Kuhmo-talon konserttisaleissa on huikea akustiikka. Kaunis ja avara tila myös taipuu moneen: arkipäivisin sen lounaskahvila on kaupunkilaisten olohuone. Iltaisin ja viikonloppuisin Kuhmo-talon lavoilla on teatteria, standupia ja konsertteja laidasta laitaan. Taiteiden Tähtiyönä Lentua-salissa kuultiin iskelmäheviä, kun kajaanilainen Ikirouta nousi lavalle.
Yhden jutun oivalsin Kuhmosta jo ensivisiitilläni: täällä voi tapahtua mitä tahansa. Niin kävi, että päädyin illalla Amati-kahvilaan saksofonisti Sakari Kukon keikalle. Etnomusiikistaan tunnettu taiteilijahan on kiertänyt maailmaa muun muassa Piirpauke-yhtyeessä, mutta esiintynyt myös Youssou N'Dourin kanssa Senegalissa, sekä soittanut mm. Amorphiksen ja Kingston Wallin levyillä. Käsittämättömän monipuolinen taiteilija.
Kuhmon Taiteiden Tähtiyössä Sakari veti koko keikan fonilla ja onnistui tekemään yleisöstä bändinsä. Tinkimätöntä rumpusettiä kilkutti eräskin vantaalaisrouva lusikkaa ja juomalasia hyödyntäen. Bassot tulivat porukan kengänpohjista. Mahtavaa heittäytymistä!
Karhun jäljillä
Suurpedoistahan Kainuu tietysti tunnetaan. Täällä voi bongata karhuja, ahmoja ja susia, mutta myös liito-oravia, majavia, metsoja ja teeriä. Retkiä eräkojuihin tekee Kuhmon ja Suomussalmen alueella useampi yritys. Villieläimiä voi ihmetellä luksusmökeistä, vaatimattomista piilokojuista tai vaikka saunan lauteilta. Pakettien hinnat vaihtelevat sisällöstä riippuen 80–495 euron välillä.
Itse en tällä reissulla ehtinyt eräkojuun, mutta kävin katsastamassa Kuhmon luontokeskus Petolan, jossa on melkoinen tietopaketti Suomen suurpedoista. Samasta tilasta bongasin kuhmolaisen luontovalokuvaaja Ville Heikkisen hurmaavan näyttelyn.
Ruokaa ja tuliaisia
Kuhmossa on aina arvostettu selkeää ja konstailematonta ruokaa piperryksen sijaan. Se näkyy kaupungin ravintola- ja kahvilatarjonnassakin. Kantelettaressa pöytään kannettiin meheväksi hautunutta siikaa, joka oli pyydetty viereisestä Lammasjärvestä. Jälkiruuaksi söin ravintolan omaa tervajäätelöä. Tervaperinne onkin aina ollut iso osa Kainuuta.
Keskustan Kainuuntieltä löysin myös useamman kahvila-bistron. Kahvila Retrossa maistoin ensimmäistä kertaa Ville Haapasalon syntisen rasvaista Hatsapuria. Samalla kadulla on hurmaava Kaesan Kotileipomo, jossa voi testata vaikka Kainuun perinneherkkua, ohra- tai ruistaikinakuorista rönttöstä, pettupuikkoja tai mustikkatikkuja. Marjoja hyödynnetään Kainuussa muutenkin laajasti. Neljä Kaesaa -bistrossa kannattaa testata 10,20 euroa maksava lähiruokaan perustuva lounaspöytä.
Muita alueen ravintoloita löytyy täältä!
Hotelli Kalevala & sydämellinen Jari
Ihmiset tekevät hotellin. Niin voisi sanoa hotelli Kalevalan kohdallakin, jonka johtoon on juuri noussut ideoita pursuava Jari Virtanen. Rovaniemellä varttuneeseen ja ympäri maailmaa reissanneeseen Jariin ei voi olla ihastumatta: miehellä riitää mainioita tarinoita menneistä seikkailuista ja nippu innostavia visioita tulevaan. Kuhmon varallekin Jarille on mielessä vaikka mitä.
Hotelli Kalevalassa on kieltämättä potentiaalia: se sijaitsee rauhallisen Lammasjärven äärellä. Oma hiekkarantakin on. Arkkitehti Ilpo Väisäsen suunnittelema ja vuonna 1989 valmistunut hotelli on rakennettu Kalevalan Kokko-linnun muotoon. Rakennus onkin Museoviraston suojelema.
Kalevalan wellness-osastolla on neljä saunaa, joista turve- ja infrapunasaunat spesiaaleimmat. Vilvoittelu onnistuu sisä- ja ulkoporealtaissa. Hierontapalveluissa löytyy sen sijaan Kalevalaista jäsenkorjausta ja turvehierontaa.
Kainuun alueen muusta mökki- ja hotellitarjonnasta lisätietoa täällä!
Suomussalmen Hossa ja Hiljainen kansa
Hiukan harmittaa, etten tällä matkalla ehtinyt Suomussalmelle asti. Olen haaveillut pitkään patikointi- ja melontaretkestä Hossan jylhässä kansallispuistossa. Kuhmosta olisi ollut matkaa tuonne vielä 2,5 tuntia. Tästä muuten tajuaa, kuinka valtavan laaja alue Kainuu on. Seuraavalla kerralla täytyy varata pelkästään tänne seudulle 4-5 päivää. Matkalla Hossaan haluaisin pysähtyä Suomussalmella ja bongata Viitostien (547) varrelta, mystisen Hiljaisen kansan, joka on kuulemma vaikuttava näky kaikkina vuodenaikoina. Käpylän pellolla oleva teos on osoitus omintakeisista kainuulaisista ideoista: taiteilija Reijo Kela kehitti turvepäiset hahmot jo vuonna 1988, eikä ole koskaan halunnut tarkemmin selittää, mitä teos kuvastaa. Nykyään Hiljaista kansaa riittää tuhannen hahmon verran. Ohikulkijat käyvät viemässä niille usein omia, vanhoja vaatteitaan, joten kyseessä on samalla vaihtuva muotinäytös.