Kaikkien aikojen vedätys! Heräsin Istanbulissa

Olin menossa kotiin kuulustelemaan läksyjä. Päädyinkin lemmenlomalle Turkkiin. Sellainen viikonloppu.

Pahoittelen jo etukäteen mehutusta! Ei tämä meillekään mitään arkipäivää ole. Tarkemmin sanottuna: tällaista ei ole tapahtunut koskaan.

Näin siinä kuitenkin kävi.

Viikko sitten keskiviikkona lähdin viemään Timppaa töiden jälkeen lentokentälle. Tiesin isännän Tanskan-reissusta hyvissä ajoin, sillä meillä on tapana merkata toistemme työmenot kalenteriin. Kehä ykkösellä oli tietysti sattunut kolari: hiki otsalla jurnutimme ruuhkassa. Joutessa tuli käytyä loppuviikon pelitaktiikka: talvirenkaat pitäisi vaihtaa, laskut maksaa ja kuopusta patistaa lukemaan fysiikan kokeisiin. Esikoista olinkin jo ehtinyt uskonnon koetta varten jeesata. Aiheena sattui olemaan Rooman valtakunta ja Konstantinopoli (nyk. Istanbul). Jotenkin juttu luiskahti tuleviin matkasuunnitelmiin niin kuin meille aina käy. Tuumasin, että olisipa muuten mahtava joskus Istanbulissakin käydä, kun sitä on niin kehuttu.

Perillä Helsinki-Vantaalla olin juuri tipauttamassa Timppaa kyydistä, kun bongasin terminaalin edessä tutun porukan. Lapset ja appiukkoni. Samassa hässäkässä Timppa kaivoi auton takaboksista kaksi isoa matkalaukkua ja kysäisi muina miehinä, että no, lähdetäänkö sinne Istanbuliin?

Pakko sanoa, että ei ole meikäläistä ikinä niin yllätetty. Melkein vintti pimeni. En tajunnut mistään mitään. Ensin luulin heittoa vitsiksi. Kun valkeni, että on se perkele tosissaan, iski stressi ja klassinen vastustelu: mitä töissä sanotaan! En voi noin vain olla pois! Hirveästi hommaa rästissä! Lapsilla on koeviikko! Miten talvirenkaiden käy? Ja mikä pelottavinta: mitä vaihtovaatteita laukussani on?

Vaatearvoitus selvisi vasta kohteessa. Loma-asia hiukan aiemmin. Ilmeni, että pomoni ja työkaverini (kiitos Eevan mahtava toimitus!) olivat olleet koko ajan juonessa mukana. Samoin isovanhemmat. Siis lähes koko maailma. Mitä tästäkin voi päätellä... Meikää on helppo naruttaa.

P.S. Timo oli pakannut mukaani 27 t-paitaa ja toppia, KAIKKI meikkini (noin 4 kg), korkokengät, lenkkarit (taivaan kiitos!), 5 housut (joista yhdet liian pienet), 7 rintaliivit, 4 alkkarit ja 2 takkia. Tähdennettäköön, että olimme reissussa neljä päivää...

P.P.S. Toivottavasti tämä rohkaisee sinuakin yhtä pölvästeihin tekoihin. Enkä puhu nyt teistä, hormonihöyryiset vastarakastuneet. Teillä riittää kipinää, vaikka sulkeutuisitte viikonlopuksi arkkupakastimeen. Katsotaan tilanne uudestaan sitten, kun olette olleet kimpassa 10, 25 tai 40 vuotta... Mitä isompi lukema, sitä vahvemmin yllätyksen tarpeessa olette. Niin se menee. Avioliitto ja yhteiselo. Joskus kannattaa ottaa riski ja antaa miehen pakata.

Terveisin: Parisuhdeterapeutti Wallenius

Harvoin on Walleniuksen rouva hiljaa. Tämä oli se hetki.

Timo oli buukannut meille airbnb-kodin näin huikealla näkymällä. Tästä lisää seuraavassa postauksessa...


Olin juuri suunnitellut eläväni "vähän kevyemmin".

Hämmentynyt ja onnellinen vaimoke. Ja yks retee elvis.

Kelit suosivat. Kertaakaan ei satanut, mutta illaksi viileni (12 C).




Eka kerta moskeijoissa.