Jokaisen suomalaisen pitäisi käydä New Orleansissa
Ai miksi? Koska karnevaalikaupunki on kaikkea mitä me emme ole.
Ystävällisyys
Olen saanut ylitsevuotavan hyvää palvelua monessa paikassa, mutta useimmiten se on tullut muhkeiden tippien toivossa. New Orleansissa emännät ja isännät vilkuttelivat meille iloisesti kotitalojensa portailta heti, kun rullasimme vuokra-autollamme kaupunkiin. Airbnb-kodissa meidät toivotettiin tervetulleeksi jääkaapillisella ruokaa, olutta ja viiniä. Naapurit ja kadunmiehet pysähtyivät usein jutustelemaan. Kaikki oli rentoa ja luontevaa, ei tippaakaan väkinäistä tai liian tungettelevaa.
Ilmasto
Kun lomailimme New Orleansissa kesäkuussa, lämpötila ei laskenut edes yöllä alle 20 asteen. Toukokuusta lokakuuhun keli on kostean kuumaa, mutta talvisinkin sää pysyy inhimillisen leutona, 15-18 asteessa. Ainoana haittapuolena ovat tietysti hurrikaanit, joita syntyy todennäköisimmin loppukesästä tai alkusyksystä.
Monikulttuurisuus
New Orleansin historia on huikean värikäs ja kiinnostava (joskin kaupunkiin mahtuu myös synkät tarinansa orjakaupan keskuksena). Ranskalaiset perustivat kaupungin 1700-luvun alussa, mutta aikojen saatossa huudeilla on pyörinyt myös espanjalaisia, haitilaisia, afrikkalaisia ja intiaaneja. Monikulttuurisuus näkyy yhä tänä päivänä arkkitehtuurin, musiikin ja makumaailman rikkautena. Jännää oli, että jotenkin täällä unohti olevansa Amerikassa. New Orleans on kuin oma pieni valtionsa. Sitä ei voi verrata mihinkään muuhun.
Ruoka
Tripadvisorin suositukset sen aika hyvin tiivistävätkin. Täältä löytyy kaikkea amerikkalaisesta dinerista ranskalaisiin fine dine -ravintoloihin ja etnisiin katuruokabaareihin. Me kokkailimme käytännön syistä usein vuokra-asunnolla, mutta pari kivaa kuppilaa tuli bongattua: italialainen Mandina's ja amerikkalainen Cochon Butcher.
Musiikki
New Orleansissa ei tarvitse pulittaa konserttilipuista 150 euroa ja buukata niitä kahta vuotta etukäteen. Täällä keikka alkaa, kun astut kotiovesta. Kaupungin ranskalaiskorttelit, ja varsinkin kuuluisa Bourbon Street, ovat täynnä huikeita katumuusikoita, joilta hoituvat swingit, jazzit, soulit ja funkit. En ole missään nähnyt vastaavaa rytmien ja tanssin ilotulitusta: kaduilla jorasivat kaikki vauvasta vaariin sillä antaumuksella, että sivustaseuraaja itki onnesta. Vielä joskus haluaisin tulla tänne Mardi Gras -karnevaalin aikaan helmikuussa, jolloin meno on vielä villimpää. Tässä yksi esimerkki hyvästä fiiliksestä, joka vain tarttuu:
Elämänilo
Vuonna 2005 hurrikaani Katrina vyöryi New Orleansin läpi, upotti 80 prosenttia kaupungista veden alle ja aiheutti yli sadan miljardin tuhot. Mikä saa ihmisen rakentamaan talonsa yhä uudelleen alueelle, joka sijaitsee meren pinnan alapuolella ja on jatkuvasti alttiina uusille myräköille? New Orleansissa tapasin hurrikaanista selvinneen Shirleyn, jonka lausahdus jäi mieleen. Shirley totesi, ettei elämää voi tuhlata pelkäämiseen. Ihailen hänen asennettaan. Neworleansilaisissa on elämäniloa, joka heijastuu ympärille juuri väreinä, rytmeinä ja hymyinä. Tällä porukalla on pokkaa panna hautajaisissakin soitto soimaan. Katsokaa vaikka! Onhan tämä nyt aika mahtava tapa lähteä itkuvirsien sijaan:
