Terveisiä huitsin Nevadasta (45 C)
Olen aina halunnut päästä sanomaan tuon. Saavuimme tänään Las Vegasiin.
Kokemus tämäkin. Tupsahtaa yhtäkkiä keskelle epätodellista valosirkusta, kasinohotellin 18. kerrokseen. Kello on pian kaksi yöllä, ja ulkona on yhä yli 40 astetta. Totaalisen hullu maailma.
Pakkasimme karavaanin kasaan iltapäivällä ja suuntasimme pahimman ruuhkan aikaan pois Los Angelesista. Ensimmäiset sata kilsaa autojono jurnutti kävelyvauhtia. Myöhäiselle lähdölle oli syynsä: ajattelimme toiveikkaana, että jos saavumme Las Vegasiin vasta illalla, pahin helle olisi jo hiipunut.
Ei ollut. Polttavan kuumuuden tunsi pitkin 450 kilometrin ajomatkaa ikkunoiden läpi. En tiennyt, että lasikin voi niin lämmetä. Vaikka vuokra-Chevymme on varsin uusi ja hyväkuntoinen, hiukan hirvitti auton puolesta. Mitä lähemmäksi Nevadan rajaa ajoimme, sitä enemmän tiellä näkyi renkaanriekaleita ja kuumuuteen uupuneita autoja konepellit pystyssä. Maisema muuttui ensin vehreästä karun keltaiseksi ja pian punertavaksi vuorijonoksi. Bensa-asemia osui vastaan yhä harvemmin. Viihdytin matkaseuruetta pohtimalla, kuinka nopeasti kuolisimme, jos auton ilmastointi päättäisi lakata toimimasta, eikä vettä olisi (no oli sitä, kaksi jättikanisterillista). Jos joku tietää vastauksen, kertokoon. Meillä on nimittäin vielä edessä maailman kuumimmaksi paikaksi nimetyn Death Valleyn ylitys.;-)
Olin kuullut jo ennen reissua Kalifornian ja Nevadan hylätyistä huoltoasemista, joita olen odottanut kameran putki pitkänä. Tänään vastaan osui ensimmäinen kuollut huoltis ja sen kupeessa olevat autiotalot. Parkkeerasimme tien poskeen juuri sopivasti auringonlaskun aikaan. Tunnelma oli mielettömän aavemainen. Toivottavasti tätä visuaalista herkkua on luvassa vielä lisää.
Nyt nukkumaan, jotta jaksan korkata huomenna kasinon…