Huijari on autonvuokraajan painajainen – näinkin voi käydä!
Kuvaatko vuokra-auton ennen menopelin vastaanottoa? Aina sekään ei välttämättä riitä.
Kaveripariskunnalle kävi edelliskesänä paska mäihä Roomassa. Ystävämme vuokrasivat Volgswagen Golfin lentokentältä Locauto-nimisestä firmasta. Takuusummaksi Locauto velotti kavereidemme luottokortilta 1500 euroa (tämä on monessa autonvuokrausfirmassa yleinen käytäntö), jonka firma lupasi palauttaa, kunhan auto tuotaisiin takaisin moitteettomassa kunnossa.
Kulkupeliä noutaessaan lomailijat tutkivat auton ja kiersivät sen kännykällä kuvaten, vaikka vuokrausfirman edustaja hoputti vieressä ja yritti saada suomalaiset nopeasti pois seuraavien asiakkaiden tieltä. Ei Volkkarissa mitään vikaa ollutkaan. Se antoi muutaman päivän aikana hyvät kyydit ja toimi moitteettomasti.
Hässäkkä syntyi vasta autoa palauttaessa, kun firman työntekijä löysi auton katolta epäilyttävän nopeasti pienet lommot ja väitti niitä vuokraajien aiheuttamiksi. Mitään tällaista ei kuitenkaan ollut tapahtunut (miten katolle voi edes tulla lommoja, ellei autoa aja suurin piirtein katon kautta ympäri!), mutta vuokraajien puolusteluja ei paljon kuunneltu. Todistusaineistoakaan ollut, sillä auton kattoa he eivät olleet muistaneet kiireessä kuvata. Locauton mielestä keissi oli selvä: se pidätti maksetusta takuusummasta 869 euroa ja palautti luottokortille 631 euroa.
Lomafiilikset olivat ymmärrettävästi pilalla Suomeen palattaessa, samoin koko Italian kansakunnan uskottavuus. Kaverimme tekivät reklamaation Locautolle ja ilmoittivat huijauksesta myös luottokorttiyhtiölle (Visa). Locauto pommitti uusilla karhukirjeillä vielä seuraavan puolen vuoden ajan ennen kuin tajusi hävinneensä taistelun. Päätös rahojen palautuksesta tuli lopulta Visalta. Tätä ennen ystävät olivat ehtineet viettää kuitenkin aika monta unetonta yötä.
Tämä tapaus muistutti jälleen, kuinka tarkkana autoa vuokratessa saa olla. Mekin olemme buukanneet kulkupelejä huolettomasti sekä kansainvälisiltä ketjuilta että pieniltä firmoilta. Vuokra-autoa hakiessa tilanne on usein hermostuttava. Onneksi isännällä on yleensä pokkaa tehdä auton kolhujen tutkailusta ja valokuvaamisesta hillitön show. Haluamme aina kiertää auton firman edustajan kanssa, ja usein taltioimme tapahtuman myös videolle. Tosin se on myönnettävä, että katto on meiltäkin usein jäänyt tutkimatta.
Moni ostaa autoihin usein omavastuuttoman vakuutuksen, mutta me olemme toimineet tapauskohtaisesti. Islannissa otimme Land Rover Defenderiin tavallista isomman vakuutuksen, koska lähdimme sisämaan sorateille, joissa kivenhakkaamia syntyy helposti. Amerikoissa olemme investoineet usein myös varkaus- ja ilkivaltaturvaan.
Auton vuokraussopparit kannattaa lukea muutenkin huolella, sillä pelkästään eri vakuutusten lyhenteet menevät helposti sekaisin:
CDW/CDR – Collision Damage Waiver/Collision Damage Reduction – kolariturva
TW/TP – Theft Waiver/Theft Protection – varkaus- ja ilkivaltaturva.
SC –- SuperCover – lisäturva, joka pienentää omavastuuta kolari-, varkaus- ja ilkivaltatapauksissa.
SUPER CDW – Super Collision Damage Waiver – lisäturva, joka pienentää omavastuuta kolarissa.
TI – Third Party Liability – korvaa kolaritilanteessa
kolmannelle osapuolelle sattuneen vahingon.
PAI – Personal Accident Insurance – henkilökohtainen tapaturmavakuutus.
GT – Glass & Tire – korvaa renkaisiin, tuulilasiin, sivuikkunoihin tai takaikkunoihin kohdistuvat vahingot.
VAT – arvonlisävero ei aina sisälly esitettyihin hintoihin.
ECC – Euroopan kuluttajakeskus, johon voi olla yhteydessä ongelmatilanteissa.
P.S. Tämä matka -blogin Annalla ja Tepolla on muuten myös kosolti kokemusta autonvuokrauksesta. Lue lisää täältä!
P.P.S. Kuluttajan onni on, että huijarit paljastuvat nettiaikakaudella nopeasti. Toivon, että tämän postauksen ansiosta edes muutama lomailija älyää karttaa Locautoa. Kerro sinäkin, jos on ollut haasteita jonkun tietyn vuokrausfirman kanssa. Pannaan sana kiertämään!
Sierra Nevadan Kuolemanlaaksossa jännitti todella auton puolesta: lämpöä mittarissa 52 astetta. Hinauspalvelun saapuminen olisi kestänyt aavikolle varmaan tovin.
Ekalla Amerikan-roadtripillä meitä kuljetti tilava Chevrolet. Vuokra kolmelta viikolta rajattomin kilsoin maksoi 700 euroa.
Pari kesää sitten vuokrasimme matkailuauton Rovaniemeltä ja ajoimme sillä käsivarren kautta Lofooteille. Ihan huikea reissu!
Kreikan Samoksella neljän päivän autovuokra maksoi täydellä vakuutuksella ja rajattomin kilsoin 100 euroa.
Näin käy, kun isännän päästää vuokraushommiin. Mallorcalla ajelimme Maseratilla. Kuulin vasta äsken, että yhden päivän vuokraa kertyi 500 euroa (taivas varjele!). Pelkäsin koko ajan, että lapset läikyttävät kokikset takapenkille.
Tänä kesänä vuokrasimme matkailuauton yksityiseltä. Viiden päivän vuokraan (550 e) sisältyi vakuutus, mutta kolaritapauksessa olisimme toki joutuneet maksamaan omavastuun.
Islannin sisämaan reiteillä ei pärjää ilman nelivetomaasturia. Land Rover Defender kesti kuoppaisen ryskimisen sisämaassa...
...tosin kyydin jälkeen se näytti tältä.
Viime kesänä vietin äidin ja siskon kanssa viikon Menorcalla. Tuli testattua samalla korealaista katumaasturia, Ssangyoung Tivolia. Yllättävän ketterä peli.
Diesel-Opelin tehot eivät tahtoneet aina Madeiran jyrkillä mutkateillä riittää. Navigaattorista ei muutenkaan ollut täällä mitään hyötyä: liikenneympyröitä on miljoona, samoin umpikujia.
Kesällä teimme perheen kanssa neljän päivän kesäretken Viron Muhuun, Saarenmaalle ja Pärnuun. Auto vuokrattiin Tallinnasta.
Meksikon vuokra-auton kyljissä oli jo valmiiksi pitkät naarmut.
New Yorkista New Orleansiin (2015) ajelimme hulppealla automaattivaihteisella Infinitylla. Ihan kuin olisi sohvalla istunut. Eipä olisi tällaistakaan peliä Suomessa varaa ostaa.
Fakta: moni mieletön maisemareitti olisi jäänyt ilman vuokra-autoa kokematta.
