Issikkavaellus Islannissa: heppatytön unelma toteutui
Kun kuulet puolen tunnin välein kysymyksen “milloin me mennään ratsastamaan?”, tajuat, että lupaus olisi kannattanut lunastaa jo ensimmäisenä reissupäivänä.
No, olihan tämä arvattavissa. Jos matkustaa heppahullun lapsen kanssa Islantiin, kysymys tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Houkutuksia on kaikkialla, sillä saarella laiduntaa 70 000 islanninhevosta. Se kävikin pian selväksi. Tuuheaharjaisia ja vantterakinttuisia tölttääjiä oli jokaisella pellolla ja tienpientareella. Ensimmäiset 30 ajokilometriä pysähtelimme siis vartin välein rapsuttamaan näitä sympaattisia otuksia. Ovat muuten huomattavasti sosiaalisempaa jengiä kuin lampaat, jotka juoksivat aina pakoon meidät nähdessään (ei voi syyttää).
Ratsastustalleja olisi ollut ympäri Islantia, mutta buukkasimme puolipäivävaelluksen lopulta Reykjavikin Riding Centeristä. Hiukan jännitti, miten oppaat suhtautuvat tasoeroihimme. Anni on ratsastanut kolme vuotta. Me muut osaamme lähinnä seistä taitavasti tallin pielessä.
Se riitti. Pääsimme ratsastamaan 1,5 tunniksi maastoon ja ylittämään yhden joenkin issikan selässä (Valitan, tuosta ei ole kuvaa. Keskitin kaiken energiani pollen selässä pysymiseen). Plussaa oli vielä se, että meille osui sattumalta suomalaisopas, joka on asunut Islannissa seitsemän vuotta ja kertoi maasta yhtä sun toista mielenkiintoista.
Puolivälissä vaellusta kuuden hengen ryhmä jaettiin kahtia: nopeaan ja hitaaseen. Ei tarvitse varmaan arvata, kumpaan me Lassin ja Timon kanssa päädyimme.
Puolipäiväretki (klo 9-13) kustansi maastovaelluksen, lounaan ja hotellikyydityksien kera 76 euroa henkilöltä.
Näistä laitumista moni suomalaisheppa olisi kateellinen.
Issikat ovat luonteeltaan leppoisia ja helposti koulutettavia.
Hän on käynyt selvästi kampaajalla.
“Kato, toi puree tota ryntäistä!”
Hirveän hellyydenkipeä oli tämä yksilö.
Hiljaisuus! Hevoskuiskaaja on saapunut paikalle.
“Ei niinku yhtään nappais lähteä töihin.”
Praise the Lord! Ei loukaantumisia, ei putoamisia. Vain kolme kipeää persusta ja tyttö, joka laukkasi onnellisena pitkin preerioita.
