Helppo lähiloma: koe Pyhäjärviseudun helmet

Lapsena sukuloin serkkujen kanssa usein Säkylässä. Miltä Pyhäjärviseutu näyttää nyt?

Kaupallinen yhteistyö: Visit Pyhäjärviseutu

1980-luvun lapsuusvuosina vietin usein lomaviikkoja äidin siskon perheen luona Säkylässä. Mieleen ovat jääneet seikkailut sokerijuurikaspelloilla, hellepäivien uinnit Köyliönjärvessä ja navetan bänditila, jossa opettelimme serkkujen kanssa soittamaan rumpujen peruskompin. Joka kesä Haikosen tilalla pidettiin myös Hyvien ihmisten juhla, jolloin tienoo täyttyi livemusasta ja hilpeistä aikuisista. Teini-ikää lähestyvälle tällainen boheemi elämäntyyli oli kova juttu (terveisiä Marjutille ja Jussille).

Viikko sitten palasin tuttuihin maisemiin. Oppaikseni sain Visit Pyhäjärviseudun Seija Jylhän ja Magni Mundin Karoliina Vitikaisen. Kahden päivän aikana kiersimme 25 kilometrin pituista Pyhäjärveä aina Säkylästä Euraan ja Pöytyälle. Taivas oli pilvessä ja vettä ripsotteli, mutta järvien jättiläinen piti huolen siitä, että mieli pysyi zen-tilassa. Jos Pyhäjärviseutu täyttyy sesonkikaudella mökkeilijöistä, karavaanareista ja motoristeista, tähän aikaan vuodesta rannoilla saa kuljeksia yksinään.

Kohdevinkkejä keräsin iloksenne tuohon alle. Lisätietoa täältä!

155 neliökilometrin kokoinen Pyhäjärvi on kalastajan paratiisi. Täältä on kuulemma lähes mahdoton lähteä kotiin tyhjin käsin: järvestä nousee ahventa, muikkua, siikaa, haukea, madetta ja täplärapua. Tämä maisema hemmotteli meitä Sieravuoressa, josta voi vuokrata mökkejä ympäri vuoden. Tapahtumat painottuvat kesään.

Syväsukelluksen Pyhäjärviseudun esihistoriaan saa Euran Nauravassa lohikäärmeessä, jossa voi tehdä matkan kivikaudesta ristiretkiaikaan. Arkeologit ovat tehneet jo 150 vuoden ajan huimia löytöjä Euran alueelta, jonka perusteella on pystytty selvittämään, minkälaista elämää ihmiset ovat eläneet täällä vaikkapa 500- ja 600-luvuilla. Eurassa on useita rautakauden ajan hautoja, joista on löydetty miekkoja, koruja, astioita ja juhlapukujen jäänteitä. Yksi niistä on kuuluisa Euran emännän puku, joka on rekonstruoitu ja nähtävillä Nauravassa lohikäärmeessä. Kiva on myös opaskeskuksen pieni kauppa, josta voi ostaa käsityöläisten tekemiä tekstiilejä, koruja ja keramiikkaa.

Jos jotain Pyhäjärviseudulle toivoisin lisää, niin ravintoloita. Siksi onkin annettava kymmenen pistettä Sarin lounas- ja pitopalvelu Holvikellarille, joka avautui Euraan helmikuussa. Valtatie kahdentoista varrella sijaitsevaa persoonallista rakennusta ei voi olla huomaamatta: sammalkivikatto tuo mieleen hobittien asumukset. Sisältä vaaleasävyinen ravintola on kodikas ja tyylikäs, mutta ehdottomasti parasta on laadukas kotiruoka. Yhdeksän euron arvoiseen lounaspöytään on katettu runsaasti erilaisia salaattivaihtoehtoja, keittoa ja lämmintä ruokaa. Jälkkärikahvit pienen makean kera kuuluvat hintaan.

Tämän talven erikoisinta ilmiötä on päästy seuraamaan Pyhäjärven itäpuolella, jossa myrskytuulet ovat muodostaneet rantojen jääpeitetteestä kristallimaisia kasoja. Mekin kävimme katsastamassa näkymää Rantatien varrella Eenokissa. Maisema oli yhtä epätodellinen kuin äänikin: turkoosinvärisinä hehkuvat jäätimantit helisivät tuulen ja aaltojen työntäessä niitä rantaan. Komeuden yllä lepäsi dramaattisen musta taivas. Melkoinen luontonäytelmä. Menkää katsomaan!

Yhtä absurdeissa tunnelmissa astuin sisään Suomen vanhimpaan maaseutukemikalioon, joka löytyy Euran kirkon kupeesta. Tässäpä kauppa, jonka rinnalla tavaratalojen valkoiset kosmetiikkaosastot näyttävät leikkaussaleilta. Vuonna 1936 perustettua perheyritystä pyörittää kuvataiteilija Pirjo Hamm-Hakamäki yhdessä valokuvaajamiehensä Pentti Hakamäen kanssa. Pikkuruinen putiikki on täynnä koristeellisia tuoksupulloja, kynsilakkoja ja saippuoita, mutta myös Pirjon rohkeaa ja värikästä taidetta. Pirjo järjestää kemikaliossaan elämysiltoja ja tuoksuanalyyseja. Pihapiirin rakennuksissa on parhaillaankin taidenäyttely.

Euran pirtti on kiinnostava kohde jo arkkitehtuurinsa vuoksi. Jalmari Karhulan vuonna 1908 suunnittelema nuorisoseuran talo edustaa kansallisromanttista jugendia ja on myös sisäpuolelta täynnä persoonallisia yksityiskohtia. 1920–30-luvuilla Euran pirtissä harjoitettiin suojeluskuntatoimintaa, mutta kun se loppui, rakennus pääsi rapistumaan pahasti. 1970-luvulla oli jo vaarana, että pirtti roudattaisiin Helsingin Seurasaareen, mutta siirtämiskustannukset nousivat niin korkeiksi, että talo jäi niille sijoilleen.

Vuosien aikana Euran pirttiä on kunnostettu kotiseutuyhdistyksen voimin ja tilaa on varattu muun muassa perhejuhlia varten. Talossa voi päästä maistamaan myös perinneleivonnaista, Euran rinkilää.

Poikkeuksellisen leuto ja sateinen talvi näkyy myös Eurajoessa, joka kuohuu juuri nyt ennätyksellisellä voimalla. Tätä pauhua kävin ihmettelemässä Kauttuan ruukinpuistossa. Kuvat eivät tee oikeutta kokemukselle: joki ryöppysi niin massiivisena, että rantatöyrällä seisominen hirvitti. Tuonne kun tipahtaisi, niin viikatemies korjaisi samantien.

Paitsi että lopulta kuitenkin päädyin jokeen. Vanha avantouimari sisälläni tuumasi, ettei tätä mahdollisuutta voi jättää käyttämättä, kun sain kutsun Eija Helanderin emännöimään Jokisaunaan. Alvar Aalto suunnitteli rakennuksen vuonna 1948 Ahlströmin ruukin työntekijöiden saunaksi. Nostalgisin tunnelma on pesutiloissa, joissa on yhä Aino Aallon valitsemat alkuperäiset kaakelit. Tilavassa saunassa on nykyään sähkökiuas, mutta löylyt ovat silti kostean lempeät. Rakennuksen päästä kulkee polku rantaan, josta pääsee pulahtamaan jokeen köysikaiteista kiinni pitäen. Veden lämpötila taisi olla parissa asteessa, raikkaalta se tuntui.

Eija hemmottelee vieraita jumalaisella ruualla tilaustapahtumissa, mutta kesällä Jokisaunan kahvilaan voi poiketa muutenkin. Lämpimällä kelillä asiakkaat parkkeeraavat saunan isolle terassille, jossa järjestetään välillä livekeikkoja.

Yllätyin, kuinka paljon Pyhäjärviseudulta löytyy Aallon arkkitehtuuria. Taustalla vaikutti todennäköisesti ystävyyssuhde Ahlströmin pääjohtajaan Harry Gullichseniin ja hänen puolisoonsa Maireen. Kauttuan ruukin rinnetontille vuonna 1938 valmistunut Terassitalo on yksi Aallon kuuluisimmista tilaustöistä. Rakennus myötäilee hienosti maaston profiilia niin, että jokaisessa asunnossa on sen ansiosta iso terassi. Alunperin asunnot rakennettiin Ahlströmin ruukin ylemmille toimihenkilöille, mutta viime vuosina uniikit kodit ovat olleet kenen tahansa vuokrattavissa. Yksi asuinnoista toimii näyttelytilana, jonne pääsee tutustumaan 5 euron sisäänpääsymaksulla.

Kauttuan ruukkimiljöö on käymisen väärti muutenkin. Nyt moni taloista oli unessa, mutta kesällä täällä on kuulemma ihan hyvä vilske ja runsaasti yleisötapahtumia, kahviloita ja laadukas ravintola Kauttuan klubi.

Tämänkin kaunottaren bongasin ruukkialueelta. Villa Ahlström valmistui vuonna 1911 johtaja Bertel Ahlströmin kodiksi. Jarl Eklund sai arkkitehtinä vapaat kädet ja puutarhan suunnittelusta vastasi Paul Olsson. Puutarha näytti jotenkin lumoavalta jopa tähän aikaan vuodesta, vaikka kukat ja pensaat olivat horroksessa. Kävelin pihan poikki aina rantasaunalle saakka. Nykyään talossa muuten toimii Pyhäjärvi-instituutti, joka tekee arvokasta työtä järven suojelemiseksi.

Vaikka Säkylä onkin päällisin puolin tuttua seutua, en ollut ikinä kuullut Kuninkaanlähteestä. Seija ja Karoliina tiesivät kertoa, että 1,4 hehtaarin kokoinen lähde on yksi Suomen suurimmista. Se syntyi 1700-luvun lopussa, kun Köyliönjärveen johtava lasku-uoma padottiin. Kuningas Kustaa III kävi täällä hörppimässä vettä janoonsa, josta Kuninkaanlähde tietenkin sai nimensä. Lähteellä on ollut vaikeat vuotensa: 1920-luvulla se tyhjeni, kun piisamin penteleet innostuivat kaivamaan penkkoihin aukkoja. Viisi vuotta sitten lähde tyhjennettiin tarkoituksella, jotta sen pohjaan kertynyt liete saatiin poistettua. Nyt lähteen vesi on niin kirkasta, että pohjaan näkee vaivatta.

Mielenkiintoinen siivu Säkylän historiaa löytyy TaidehALLIsta, jonne taiteilija Raija Ääri on koonnut paikallisen Sofia Vättin (1877-1961) elämäntarinan. Raija pitää puolisonsa kanssa vanhaa sukutilaa, joka on kuin aarreaitta: täynnä vanhoja kirjoja, vaatteita ja valokuvia. Sofian huoneen sadat esineet antavat kutkuttavia vihjeitä tuntemattomasta säkyläläisnaisesta, joka tuntui visiitin jälkeen jo melkein ystävältä. Kiva oli tutustua Raijaankin, joka on käsittämättömän tuottelias ja kekseliäs. Paljastui myös, että hän tuntee tätini. Pieni on maailma! Jos muuten haluat päästä tutustumaan tähän uniikkiin kohteeseen, pirauta Raijalle (050 525 5854).

Säkylä on kunnostautunut viime vuosina myös suomalaisen vaatesuunnittelun saralla. Alueella toimii kaksi kiinnostavaa neulevaatteisiin erikoistunutta design-puotia: Sanni Salosen Hurmås ja Niina Sinisalon Kaino. Yritysten ideologiassa on paljon samaa: molempien tarkoituksena on tarjota kestäviä, ekologisista materiaaleista valmistettuja kotimaisia vaatteita. Kainon tuotevalikoima edusti omaan silmääni klassisempaa linjaa, Hurmås on kokeilevampi ja nuorekkaampi. Rohkeaa yrittämistä molemmilta!

Yövyimme Karoliinan kanssa Kauttuan ruukinpuiston kupeessa sijaitsevassa Villa Ainossa, jota omistaja Anne Valtonen vuokraa halukkaille. Kolmen makuuhuoneen saunalliseen rivitalohuoneistoon olisi mahtunut isompikin porukka. Halutessaan Annelta voi tilata huoneistoon aamiaisen.

Erja Mäenpää pyörittää Pyhäjärven upeimmalla paikalla, pitkän hiekkarannan ääressä lomakylä Kristallirantaa. Vuokramökkien ja karavaanipaikkojen lisäksi Kristallirannassa on ravintola, jossa tarjoillaan päivittäin noutopöytälounas. Päivätansseja ja karaokeiltojakin järjestetään. Erityiskiitokset ympäristöystävällisyydestä: päärakennus ja ravintola toimivat puhtaasti aurinkosähköllä.

Yleensä asiat eivät etene, ellei joku aktiivisesti niitä edistä. Matkailun saralla haluaisin nähdä enemmänkin yhteistyön voimaa. Sellaisessa on onnistunut Esa Lähteenmäki, joka kehitteli aikoinaan Säkylänharjun-Virttaankankaan alueelle 28 kilometrin mittaisen Harjureitin. Mukaan hän sai lobattua neljä naapurustokuntaa, jotka nyt vastaavat Harjureitin kunnossapidosta. Toimintalomat-yritystään pyörittävä Esa rakennutti puolestaan Harjureitin varrelle ison laavun, jossa voi käydä paistelemassa makkarat ulkoilun päätteeksi. Talvella reitillä kulkevat ladut.

Kesäviikonloppuisin kansallispuistoihin valuu väkeä ruuhkaksi asti. Tässä vaiheessa vuotta ei tarvitse vielä edetä kyynärpäät kaverin suussa. Pyhäjärven eteläpäästä on vain parikymmentä kilometriä Kurjenrahkan kansallispuistoon, jonka suomaastossa pöllöt huhuilevat ja sudetkin ulvovat välillä öisin. Ensin kannattaa kuitenkin koukata Pöytyän Luontokapinetin kautta, joka tarjoaa hyvän katsauksen suomalaiseen luontoon ja eläimistöön. Alakerran näyttelytilan vaikuttavimpia kavereita ovat karhu, ilves, hirvi ja susi oikeassa koossaan. Kurjenrahkalla voi puolestaan törmätä Suomen pienikokoisimpaan puistorangeriin, joka partioi metsässä yhdessä puistomestari Petri Hautalan kanssa.