Hyppäsimme lasten kanssa jyrkänteeltä Islannissa

Jonkin sortin kilari pitää olla, että tyrkkää lapsensa islantilaiseen rotkoon. Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että hyppäsimme itse perässä. Liitovarjolla. Emäntä turpakiidon kautta.

Tätä ei oltu etukäteen suunniteltu. Alunperin meidän piti jatkaa etelärannikon Vikistä matkaa heti, kun teltta on saatu pakettiin. Lähtöä tehdessä Timppa bongasi jyrkän serpentiinitien, joka luikerteli ylös vuorelle. Kai se oli joku vanhan laskuvarjohyppääjän vainu, joka vei meidät suoraan varjoliitäjien luo. Vuorella tutustuimme sympaattiseen kaksikkoon, Samiin ja Gísliin, jotka lupasivat antaa tandem-kyydit parisataametriseltä jyrkänteeltä.

Emme olleet ainoita. Meidän edellä oli muutama uhkarohkea turisti, joka halusi myös tiputtautua tyhjyyteen. Piti siis odottaa useampi tunti. Tässä oli se huono puoli, että tuuli ehti tyyntyä. Annin, Lassin ja Timpan hyppyjen kohdalla puhuria vielä riitti. Kun viimein tuli meikäläisen vuoro, lepatus oli niin onnetonta, ettei ruohonkorsikaan liikahtanut (miten tämäkin on mahdollista! Islannissahan tuulee aina!). Kanssani hyppäävä Sam vakuutti, että pääsemme kyllä ilmaan. Meidän pitää vain juosta pidempi matka, jotta saamme varjon ylös.

Ja minähän juoksin. Kolme kertaa. Siinä välissä myös kaaduin. Kahdesti.

Mutta taivas, oli se sen väärti. Paras hetki oli, kun jalat irtosivat maasta ja kenkien alla oli yhtäkkiä pelkkää tyhjää. Alhaalla oli kilometritolkulla mustaa hiekkaa (Black sand beach) ja valkoisena rantaan lyövät tyrskyt. Missään vaiheessa en pelännyt, vaikka huvipuistohärveleissä olen nykyään ihan nynny.

Lopussa laskeuduin tuttuun tyyliin turvalleni. Ei sattunu.

Kyyti maksoi reilut 100 euroa henkilöltä. Lennosta saimme muistoksi GoPro-kameralla kuvatut videot.

Jos olet menossa Islantiin ja varjoliitoilu kiinnostaa, ota yhteyttä Samiin ja Gísliin. Huipputyyppejä!
True Adventure

Tässä tunnelmapaloja ja “äitin megafail” (videon editoi Timppa):