Fjällräven Classic Sweden: 110 kilometrin vaellus 5 päivässä

Nyt jännittää. Lähden ensi viikolla Fjällräven Classic Sweden -tapahtumaan, jossa vaellamme 110 kilometrin matkan Nikkaluoktasta Abiskoon.

Lehdistömatka: Fjällräven

Totta kai tulen! vastasin empimättä heti, kun sain viime keväänä soiton, jossa minua pyydettiin mukaan Fjällräven Classic Swedeniin. Vuodesta 2005 asti Pohjois-Ruotsissa järjestetty vaellustapahtuma on legenda, joka kokoaa vuosittain parituhatta retkeilystä innostunutta vaeltajaa pohjoiseen. Lähden reissuun Fjällrävenin kansainvälisen lehdistöryhmän mukana, josta en tunne ketään entuudestaan. Kaukaisimmat osallistujat tulevat Brasiliasta ja Yhdysvalloista, valtaosa on kuitenkin Euroopasta.

Torstaina 10.8. lennän siis Tukholman kautta Kiirunaan, josta siirrymme yhden yön jälkeen starttiviivalle Nikkaluoktaan. Tapahtuma käynnistyy perjantaina 11.8, jolloin aloitamme viiden päivän vaelluksemme kohti 110 kilometrin päässä olevaa Abiskoa. Reitti kulkee melkoisen hulppeissa maisemissa. Nousemme muun muassa Ruotsin korkeimmalla vuorelle, Kebnekaiselle, jossa on ollut tilanne päällä viime päivinä. Kebnekaisen asemalla (jossa yksi reitin pysähdyspaikoista) on riehunut kuluneella viikolla vatsatautiepidemia. Ei voi kuin toivoa, että tilanne siellä laantuisi.

Kuva: Fjällräven

Mikä on vaellustaustani?

En todellakaan ole mikään eräpirkko. Nautin luonnossa samoilusta ja olen käynyt tekemässä maksimissaan yhden yön patikointeja Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa sekä päiväretkiä Lapissa ja Alpeilla. Peruskuntoni on ihan hyvä, mutta painavan rinkan kantamiseen olen totutellut vasta tänä kesänä treenimielessä. Onkin käynyt jo selväksi, että 15–17 kilon painoisen rinkan kantaminen tulee olemaan keholle melkoinen rasitus. Päivämatkat ovat usein reilusti yli 20 kilometriä ja maasto on haastavaa eli eteneminen on hidasta. Kolme kilometriä tunnissa on kuulemma realistinen tahti.

Toisaalta koko tapahtuman idea on nimenomaan innostaa uusia ihmisiä retkeilyn ja vaelluksen pariin. Olosuhteita on Flällräven Classic -tapahtumissa helpotettu niin, että matkan varrella on esimerkiksi jonkin verran ruokapisteitä, jotta kaikkea muonaa ei tarvitse kuljettaa itse mukana. Reittiä myötäilee myös koko matkan virtaava, juomakelpoinen vesi, joten isoja juomasäiliöitä ei tarvitse kantaa mukanaan. Tosin olen tässä viime päivän uutisia lukiessa pohtinut, pitäisikö vielä sittenkin hankkia veden suodatusjärjestelmä mukaan.

Mikä jännittää eniten?

Viime viikolla meillä oli osallistujaporukan kanssa Teams-palaveri, jossa käytiin läpi reittiä ja mahdollisia olosuhteita. Päällimmäisenä mieleen jäivät seuraavat seikat:

  • Sää. Se on kuulemma vuorten välissä todella arvaamaton, joten keli voi muuttua monta kertaa päivässä. Viime päivinä pohjoisessakin on satanut paljon vettä, joten maa on varmasti aika liejua. Toivon totisesti, ettei reissussa tule vettä viittä päivää putkeen, sillä ajatus teltan pystyttämisestä kaatosateessa ei houkuttele.
  • Jalat. Miten ne kestävät 110 kilometrin urakan minua ja rinkkaa kantaen? Vaelluskenkäni tuntuvat hyviltä jalassa, eivätkä ole 16–18 kilometrin matkoilla aiheuttaneet rakkoja, mutta meinaan teipata kantapäät varmuudeksi joka päivä ja pitää kaksia sukkia päällekäin. Taukopaikoilla olisi kuulemma hyvä myös huljutella jalkoja kylmällä vedellä ja kuivata ne huolellisesti.
  • Rinkan pakkaus. Luetteloin ja punnitsin eilen kaikki rinkkaan tulevat tavarani (tuntuu hullulta pohtia, voinko nyt ottaa tämän 30 milligramman hammastahnmatuubin vai riittäisikö tuo 15-millinen). Laskelmieni mukaan rinkka tulee painamaan 17 kilon huitteissa, ellen sitten vielä saa pudotettua sieltä jotain pois.
  • Välipalojen riittävyys. Nopeaa syötävää kehotettiin ottamaan mukaan reilusti, sillä matkat ja päivät ovat pitkiä ja energiaa tarvitaan. Varsinkin karkkia, pähkinöitä ja muuta kaloripitoista (en pane hanttiin).
  • Pysyvätkö paikat ehjänä? Nuorempana en olisi suonut tälle ajatustakaan, mutta näin viittäkymppiä lähestyvänä tämäkin mietityttää. Kaikenlaista kulumaa ja kremppaa tulee paljon helpommin kuin ennen.
  • Kakkahommat. Reitin varrella on joitakin vessoja, mutta niiden varaan ei voi laskea. On siis kyykistyttävä luontoon, kun akuutti tilanne iskee (nyt sormet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei tule ripuli ja tilanne esim. Kebnekaisella on laantunut loppuviikkoon mennessä!). Jokainen osallistuja saa matkaan myös pussin, jossa on kuljetettava kaikki roskat, jotta reitti pysyy siistinä.
  • Unet ventovieraan kanssa. Koska tarkoitus on pärjätä mahdollisimman vähillä kantamuksilla ja säästää luontoa, parinkymmenen hengen ryhmämme on selvittävä kymmenellä teltalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jaamme majoitukset jonkun toisen kanssa.
Vaelluskenkien testaus on sujunut viime viikkoina hyvin
Kuva: Fjällräven.

Mitä seikkailulta odotan?

  • Itsentä voittamisen tunnetta. Vaikka tiedän, että tulen olemaan vaelluksen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti rättipoikki, tiedän jo, että tästä tulee ikimuistoinen kokemus.
  • Uusia ystäviä. Uskon, että tiettyjen ihmisten kuuluu tulla elämässä kohdallemme. Siksi tällainen retki on kullanarvoinen mahdollisuus oppia uutta – sekä itsestä että toisista ihmisistä.
  • Henkeäsalpaavia maisemia. Valokuvat ja aiempien osallistujien kokemukset ovat vakuuttaneet, että reitti on poikkeuksellisen kaunis.
  • Puhelinpaastoa. Parasta on, että tuleva reitti on kännykkäverkkojen ulottumattomissa. Olen ollut puhelin- ja someriippuvainen niin kauan kuin muistan. Toivon, että saan uusia oivalluksia viiden päivän kännykkäpaaston aikana.
  • Maadoittumista. Kulunut vuosi on ollut monin tavoin raskas. Työrintamalla on ollut välillä pelottavan hiljaista, lähipiirissämme on tapahtunut sairastumisia ja menetyksiä, ja kotiinkin osunut arvaamattomia äksidenttejä. Toivon, että reissussa palaset loksahtavat jonkunlaiseen tärkeysjärjestykseen ja pääsen irti huolimyllystä.
Kebnekaisella on luvassa lumisia olosuhteita. Toivottavasti ei vatsapöpöä. Kuva: Carl Månsson, Wikimedia Commons.


Palaan kotiin 16.8. ja lupaan välittää reissun kaikki tunnelmat ja kokemukset myös teille. Ties vaikka innostuisin osallistumaan tulevina vuosina muihinkin Fjällräven Classic -tapahtumiin. Vaelluksia järjestetään ainakin Tanskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa ja Koreassa.

Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin!

P.S. Oletko ostamassa uutta rinkkaa? Huomioi tämä!