En halua pelätä sinua, Istanbul
On surullista, että ainutlaatuinen Istanbul jää monelta näkemättä terroriuhan takia.
Olen odottanut pitkään otollista hetkeä Istanbul-postauksilleni. Ajoitus on tuntunut aina väärältä.
Viime tammikuussa terroristit iskivät historialliselle Sultanahmetin alueelle, jossa olin tallustanut vain pari kuukautta aiemmin Timpan järjestämällä yllätysmatkalla. Eilen itsemurhapommittajat hyökkäsivät Ataturkin lentokentälle, jonka turvatarkastukset muistan todella tiukkoina. Istanbulin kentällä kun ei pääse edes aulatilaan ilman matkatavaroiden ja itsensä läpivalaisua.
Viikonloppumatkan aikana en kokenut oloani missään vaiheessa uhatuksi, vaikka sukkuloimme kuuluisan basaarin tungoksessa ja suunnittelimme reitin muutenkin tunnettujen nähtävyyksien mukaan. Pari kohdalle osunutta mielenosoitusta kiersimme suosiolla kauempaa. Päällisin puolin tunnelma oli viime syksynä kuin missä tahansa suurkaupungissa: näimme ihmisiä jutustelemassa katukahviloissa, shoppailemassa trendikkäissä pikkuputiikeissa ja juhlimassa Taksimin yöelämässä.
Taksimin puolella jyrkässä rinteessä sijaitsi myös ihana airbnb-kotimme (kuvia ja arviota tulossa myöhemmin). Koko asunnon levyiseltä parvekkeelta oli kiva seurata sataman jättimäisiä risteilijöitä, Aasian puolelle lipuvia lauttoja ja naapuritalon katolla asuvaa kissaperhettä. Minareeteista viisi kertaa päivässä kantautunut rukouskutsu laski kaupungin ylle tuhannen ja yhden yön taikamaailman.
Menisinkö uudestaan?
Menisin.
Vaikka Istanbulilla on tutut miljoonakaupungin elkeet ja painolastinaan Lähi-Idän ikuisuusongelmat, samanlaista tunnelmaa ei voi kokea missään muualla. Mosaiikkikaupunki on aivan erityinen. Ja juuri se hiukan surettaa. Monet muut terroristi-iskujen kohteeksi joutuneet suurkaupungit ovat saaneet karistettua pelon ilmapiirin pian yltään (vrt. Pariisi & Bryssel), mutta Turkkia jokainen negatiivinen uutinen tuntuu haavoittavan hiukan kipeämmin.
Bloggaajakaverini Laura Pylvänäinen (Tuntemattomaan ja takaisin) asui muuten viime kevään Istanbulissa ja koosti Turkin turvallisuustilanteesta kattavan videon, joka kertoo mielestäni aika hyvin Istanbulin arjesta. Löydät sen täältä!
Lomakotimme parvekenäkymä. Tässä olisin voinut istua aamusta iltaan Bosborinsalmen sykettä seuraamassa.
Sininen moskeijan sisäpiha oli vasta alkusoittoa...
Moskeijan koristeellinen sisäpuoli veti sanattomaksi.
Galata-tornin ympärille on rakentunut boheemin oloinen taiteilijakaupunginosa jyrkkine ja kapeine katuineen.
Hagia Sofia (rak.537) kuvaa hyvin Istanbulin ristiriitaisuutta. Ensin se oli kristillinen kirkko, sitten rakennus muutettiin moskeijaksi. Nyt se on Istanbulin suosituin museo. Uskontojen sekamelska näkyy sisällä yhä. Ihan huikea pytinki!
Hagia Sofiasta näkyy Siniselle moskeijalle.
Turkissa kannattaa syödä muutakin kuin kebabia. Testasimme mm. perinteistä, ruukussa haudutettua lihapataa. Kunhan ennätän, kerään teille ravintolavinkkejä.
Niin oli tyylikäs vanha herra, että piti kuva napata.
Tämä Istanbulissa on parasta: kaikki tyylit, aikakaudet ja maanosat hauskasti sekaisin.
