Danielin ja Annikan ratkaisu: iso omakotitalo vaihtui matkailuautoon

Danielin ja Annikan ratkaisu: iso omakotitalo vaihtui matkailuautoon

Viime vuonna tutustuin aviopariin, joka on uskaltanut tehdä huiman elämänmuutoksen.

Kuten olen ennenkin tainnut sanoa, ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat poiketa kaavasta (vrt. Meretniemen purjehtijaperhe). Se ei tarkoita sitä, että perinteiset ratkaisut olisivat jotenkin huonompia. Kaikista meistä ei ole laskuvarjohyppääjiksi, syvänmerensukeltajiksi tai maailmaa kiertäviksi nomadeiksi. Eikä tarvitsekaan olla. Silti huomaan aina innostuvani elämäntarinoista, joiden kulku ei ole ennalta-arvattava. Todennäköisesti siksi, että ne muistuttavat, kuinka monia eri mahdollisuuksia täällä on polkuaan tallata.

Viime kesänä olin pressireissulla Puolassa, jossa tapasin Annika ja Daniel Majakin. Yhtenä iltana tuli puheeksi tämä yhteinen intohimo, matkailu. Pohdimme, minkälaisia ratkaisuja kukin meistä on tehnyt päästäkseen kiertämään maailmaa. Annika, 38, ja Daniel, 39, kertoivat luopuneensa pari vuotta sitten isosta omakotitalostaan Etelä-Ruotsin Åhusissa. Nykyään pariskunta asuu ympäri vuoden asuntoautossa.

Kun tänä syksynä tapasimme sattumalta uudelleen Kööpenhaminassa, ajattelin, etten päästä kaksikkoa enää karkuun. Tässä siis Annikan ja Danielin haastattelu. Jutun kuvat: Daniel Majak.

Miksi päädyitte näin radikaaliin muutokseen?
Daniel: "Olemme olleet yhdessä nyt viisitoista vuotta ja eläneet aina seuraavaa matkaa varten. Maailmalle on huvennut jokainen loma ja töistä tienattu kruunu. Jossain vaiheessa reissut alkoivat vain pidentyä ja mietimme, voisimmeko muuttaa elämää niin, että matkustaminen sulautuisi osaksi työtä. Silloin tuli mieleen, että voisimme ostaa matkailuauton ja luopua talostamme. Koska meillä ei ole lapsia ja työskentelemme molemmat freelancereina, minä valokuvaajana ja Annika toimittajana, mikään ei sido meitä vain yhteen paikkaan. Meillä kummallakaan ei tosin ollut kokemusta asuntoautoista eli sikäli tämä oli melkoinen hyppy."


Miten perhe ja kaverit suhtautuivat, kun kerroitte päätöksestänne?
Annika: "Oli se monille melkoinen yllätys. Aina, kun otimme asian puheeksi äitini kanssa, hän alkoi itkeä. Siskoani tuntuu vieläkin hävettävän se, että asumme matkailuautossa. Hänellä on hurja tarve selitellä aina kaikille, että emme tehneet sitä siksi, ettei meillä ole varaa taloon. On huvittavaa, kuinka tällainen elämäntapa kuumentaa tunteita ja se nähdään helposti jonkunlaisena downgreidauksena, elintason alamäkenä. Toki osa ihmisistä on myös aidosti kiinnostunut ja haluaa kuulla lisää. Viime aikoina jopa vanhemmat ovat alkaneet tottua tähän."

Miten ihmeessä saatte mahtumaan kaikki tavarat pieneen matkailuautoon?
Daniel: "Yllättävän helposti. Myimme talon lisäksi melkein kaiken irtaimiston. Jätimme vain kolme, neljä laatikollista rakkaimpia tavaroita, kuten valokuva-albumeja ja muita tärkeitä muistoja. Säilytämme niitä vanhempiemme luona. Tosi raakaa karsimista tämä on vaatinut, sillä on melkoinen muutos siirtyä 160 neliöstä kymmeneen neliöön. Parasta on ollut huomata, kuinka pienellä ihminen tulee oikeasti toimeen. Tavarasta luopuminen on lisännyt ehdottomasti vapauden tunnetta."


Kuinka paljon asuntoautossa eläminen maksaa?
Annika: "Sitä on tosi vaikea tarkkaan sanoa, koska kustannukset vaihtelevat sen mukaan, missä päin liikumme. Kun olemme Ruotsin Åhusissa, parkkeeraamme aika usein vanhempiemme pihalle. Silloin, kun olemme tien päällä tai asumme leirintäalueilla, rahaakin kuluu enemmän. Yllättävintä on ollut, kuinka paljon ruokaan menee rahaa nykyään. Ennen meillä oli kotona iso pakastin ja muutenkin paljon säilytystilaa, joten pystyimme hamstraamaan tarjouksessa olevia tuotteita. Nyt täytyy miettiä aina, kuinka paljon tavaraa saamme mahtumaan asuntoauton pieneen jääkaappiin. Säännöllisiä kuluja kertyy tietysti vakuutuksista, auton huolloista ja bensoista, sekä työvälineistä, kuten kännyköistä. Karkeasti arvioisin, että meiltä menee elinkustannuksiin hiukan alle 400 euroa kuukaudessa. Etua tuo myös se, ettei meillä ole tällä hetkellä ollenkaan velkaa."

Miten saatte työn sovitettua tähän elämäntyyliin?
Annika: "Ihmeellisen hyvin, mutta ei tämä tietenkään olisi mahdollista, ellemme olisi freelancereitä. Nykyään pystymme tekemään duunia mistä päin maailmaa tahansa niin kauan, kun Danielilla on mukanaan kamera ja minulla tietokone. Välillä otamme myös tehospurtteja, jolloin väännämme hommia hirveällä tahdilla ja ilman lomia, jotta voimme elää vastapainoksi useamman kuukauden vapaammin. Pyrimme myös tekemään yritysten kanssa sellaisia yhteistöitä, jotka saamme kätevästi sovitettua tähän elämäntapaan."


Missä päin olette ehtineet jo autollanne reissata?
Daniel: "Puolassa, Tšekeissä, Espanjassa, Ranskassa, Portugalissa ja Andorrassa. Lähtökohtaisesti olemme aina kaamosajan pois pohjoisesta. Tämän talven vietämme Kanariansaarilla ja seuraavaksi on tarkoitus suunnata Marokkoon. Haaveena olisi vielä joskus päästä roadtrippaamaan Amerikkaankin, mutta se vaatii aika paljon järjestelyjä. Automme on valmistettu Euroopassa eli myös sen pistokkeet on tehty eurooppalaiselle verkkovirralle."

Oletteko tutustuneet muihin karavaanareihin?
Annika: "Kyllä, reissussa on ollut tosi kiva treffata muita hengenheimolaisia. Yllättävän vähän vastaan on tullut reissaajia, joille matkailuauto tai -vaunu olisi ainoa koti. Monet viettävät näin osan vuodesta, mutta heillä on silti joku pysyvä asunto. Uskon, että meidän kaltaisia elämäntapahörhöjäkin on eli varmasti vielä kohtaamme."


Mitä olette viimeisen parin vuoden aikana oppineet itsestänne?
Annika: "No ainakin juuri sen, kuinka vähällä tavaralla tulemme lopulta toimeen. Aluksi hiukan hirvitti, kuinka kestämme toisiamme, kun asumme ahtaasti. Isossa talossa oli aina se hyvä puoli, että jos tuli riita, sitä saattoi paeta toiseen huoneeseen. Nyt olemme käytännössä koko ajan samassa tilassa ja teemme vielä töitä yhdessä. Mutta tämä onkin kääntynyt lopulta vahvuudeksi: puhumme paljon enemmän ja olemme oppineet selvittämään mieltä hiertävät asiat heti. Olemme olleet viisitoista vuotta yhdessä, mutta tunnemme toisemme nyt vieläkin paremmin."

Meinaatteko asua matkailuautossa koko loppuelämän?
Annika: "Juuri nyt tuntuu siltä, että se voisi olla hyvinkin mahdollista. Tykkäämme molemmat tästä elämäntyylistä mielettömästi, mutta emme ole lyöneet mitään lukkoon. Aiomme jatkaa tätä niin kauan, kun se on hauskaa. Jos karavaanarihomma alkaa tympiä, voimme aina myydä auton ja muuttaa suunnitelmia. Talosta saadut rahat olemme joka tapauksessa sijoittaneet niin, että meillä on joku taloudellinen turva vanhuuden varalle."

Huom!
Jos haluat lukea lisää Annikan ja Danielin matkoista ja saada käytännön vinkkejä karavaanarielämään, kannattaa ottaa seurantaan avioparin pitämä Finally lost -nettisaitti tai blogi.

sanna image
sanna