Aurinkorannikko vuonna 1978 – ensimmäinen etelänmatkani

Tein ensimmäisen etelänmatkani Torremolinokseen nelivuotiaana äidin, isän ja papan kanssa. Kuvien perusteella olen viihtynyt yläosattomissa Elsa-tädin uima-altaalla ja kommunikoinut sujuvasti paikallisväestön kanssa.

En muista reissusta paljoakaan, mutta yksi voimakas mielikuva on: lämmin tuulen löyhähdys, joka mätkähti kasvoille jo lentokoneen oviaukossa Malagan kentällä. Äiti ja isä luulivat, että kuumuus tulee lentokoneen moottoreista. Hekin olivat etelässä ensimmäistä kertaa.

Tuskin olisimme reissuun edes lähteneet, ellei mummun siskolla, Elsa-tädillä olisi ollut omaa huvilaa Mijas-vuoren juurella. Vieraaseen maahan matkustaminen tuntui turvallisemmalta, kun oli tuttuja ihmisiä vastassa. Asuimmekin Elsan luona valtaosan viikosta, vaikka Aurinkomatkojen pakettiin kuului hotellihuone Torremolinoksen rannan tuntumasta. Sitä hyödynnettiin lähinnä biitsipäivinä.

Rantapuodit olivat täynnä aurinkoöljypurnukoita, jotka lupailivat pronssiin vivahtavaa rusketusta. Äiti ja isäkin rasvasivat itsensä kiiltäviksi ja köllähtivät hietikolle useammaksi tunniksi. Totuus paljastui vasta illalla hotellihuoneen peilistä: ei tullut pronssia. Tuli helakanpunainen. Aurinkosuojakertoimet eivät olleet vielä 1970-luvulla muodissa.

Kysyin äsken äidiltä, minkälaisissa ravintoloissa silloin söimme. “Ei me nyt missään ravintoloissa käyty! Elsan luona laitettiin aina ruuat.” Vaikea ajatella, että nykyään jättäisin matkoilla väliin kaikki ihanat ruokapaikat. Syöminenhän on reissujen kohokohta!

Silti veikkaan, että meidän perheelle Torremolinos vuonna 1978 oli jotain elämää suurempaa. Muisto, jonka rinnalla tämän päivän Thaimaat ja Amerikat ovat tusinatavaraa.

P.S. Näissä kuvissa ei tarvinnut käyttää Instagramia…

Puoli sukua hyvästelemässä. Vasemmalta: Unto-pappa, Juha-isä, Leila-äiti ja minä. Etualalla tätini Leena ja serkkuni Outi. Mummu ikkunassa.

Pakettimatka tilattiin Aurinkomatkojen kautta. Lento jännitti.

Hotellimme. Eksoottinen Las Dalias.

Elsa-tädillä oli oma huvila Mijas-vuoren juurella, Las Velasin kylässä.

Vietin paljon aikaa Unto-papan kanssa, jotta äiti ja isä pääsivät hurvittelemaan.

Patonkia ja marmeladia. Kahvi maistui kitkerältä ja maito makealta.

Papan kanssa kauppareissulla.

Biitsillä luontevasti yläosattomissa.

Melkein kuin elokuvissa...

Huomaamaton sulautuminen paikallisväestöön.

Mitä lie kilipukkeja."

Ystävystyin espanjalaisten lasten kanssa.

Lomaromanssi. En muista hänen nimeään.

Mari-nuken lounastauko.

Tuliainen on tallella vieläkin.

Kortti kotiväelle, että uskovat.

Hola!