5 syytä rakastaa Memphisiä

Toisilla on kyky. Hymyillä aidosti, toivottaa tervetulleeksi ja halata hyvästiksi.

1. Ihmiset: Tykästyin täkäläisten aitouteen heti. Kadunmiehet pysähtyivät kyselemään, mistä päin olemme. Kahvilan tyttö vinkkasi baseball-matsista ja kiinnostavasta palomuseosta. Hymyt tuntuivat tulevan sydämestä, eivät tippikiposta.

2. Missisippi: Reilut 3700 kilometriä pitkä Missisippi-joki oli juuri samanlainen kuin mielikuvissani: samea, kuuma ja kostea. Siipirataslaivoja ja pitkiä proomuja kuljettava kiemura. Rauhallinen jätti.

3. Helppous: Luulin Memphisiä paljon suuremmaksi, mutta se osoittautuikin väkiluvultaan suunnilleen Helsingin kokoiseksi (645000, koko metropolialue 1,3 milj.). Tunnelma oli leppoisa. Keskustassa on kävelykatuja, suihkulähteitä ja hevoskärryjä. Oleellisimmat nähtävyydet ehdimme ottaa haltuun jo parissa päivässä.

4. Legendat: Olisi huikeaa hypätä 1950- ja 60-luvuille ja piipahtaa Sun-studiolla, jossa levyttivät Elviksen, Jerry Lee Lewisin ja Johnny Cashin kaltaiset tähdet. Ja onhan Memphis jäänyt poliittisestikin historiankirjoihin: Martin Luther King murhattiin Lorraine-motellissa 1968 (toimii nykyisin ihmisoikeusmuseona).

5. Ruoka: Memphis on täynnä rentoja dinereita, joista vanhimmat on perustettu jo 1800-luvulla. Sellainen oli myös kuuluisa Bon Ton Cafe, jonne eksyimme aamiaiselle TripAdvisor-kehujen johdattamana. Täydellinen valinta: söin täällä elämäni parhaan munakkaan ja pannukakut. Elämyksen kruunasi superihana henkilökunta, joka esitteli meille alakerran baarin. Siellä Elviskin on esiintynyt 1950-luvulla.

P.S. Viimeisenä iltana Memphis todisti meille myös tempperamenttinsa. Pyörremyrskyn omainen myräkkä ehti nousta yhden korttelivälin kävelyn aikana. Vettä tuli kuin saavista, ja stadikalla ollut baseball-matsi jouduttiin keskeyttämään. Voin vain kuvitella, minkälaista täällä on oikeiden hurrikaanikausien aikaan...