5 ikimuistoisinta ruokaelämystä

Parhaista matkoista jää mieleen ruoka. Eikä läheskään aina ruuan takia.

Kun normaalit ihmiset mainitsevat rakkaimmiksi lapsuusmuistoikseen unelmien joululahjat, minä ajattelen ensimmäisenä mummun pannukakkuja tai puolen metrin korkuista lettupinoa, joka piti syödä viimeiseen muruun. Yleensä ei tarvinnut kahdesti kehottaa.

Sama juttu se on matkojen kanssa. Heti, kun lentoliput on buukattu, siirryn yleensä googlaamaan kohteen ravintolatarjontaa (pääasiassa Yelpistä tai Tripadvisorista). Rakastan syömistä niin paljon, että suostun heräämään vaikka aamuseitsemältä, jotta varmasti ehdin ajoissa hotellin aamiaiselle.

Matkoilla olen syönyt valtavat määrät halpaa ja hyvää katuruokaa - hodareita, hamppareita ja pikawokkeja, mutta myös ikimuistoisia Michelin-tason aterioita. Parhaiten mieleen ovat jääneet kuitenkin ruokakokemukset, joihin on liittynyt jokin erikoinen paikka tai tunnelma.

1. Hveravellir, Islanti

Heinäkuu, 2014. Pystytämme telttaa 15-asteisessa "raikkaassa" kesätuulessa. Operaatiota on edeltänyt tuntikausien töyssyinen ryskiminen vaikeakulkuisella F35-tiellä, joka johdattaa kahden jäätikön väliin Hveravellirin leirintäalueelle. Epärealistinen maisema on kuin avaruudesta, kuumat lähteet pulputtavat. Kun teltta on vihdoin koossa, kasaamme trangian ja heitämme Reykjavikin kaupasta ostetut pikanuudelit tulelle. Tuuli riepoo telttakangasta, mutta trangialla kiehuva vesi lämmittää pesäkolon hetkessä. Nuudelit maistuvat niin järjettömän hyviltä, että loppumatkan lapset haluaisivat syödä niitä joka päivä.

2. Borneo, Indonesia

Huhtikuu, 2009. Istun heimopäällikkö Tapanin kodin lattialla Tumbang Jojangin kylässä ja katselen edessäni heiluvaa kuollutta kukkoa. Olen matkustanut Borneon sademetsään kolme vuorokautta neljällä eri lentokoneella, maasturilla ja lopulta pitkähäntäveneellä. Kyläläiset tarkkailevat meitä vieraita (WWF:n työntekijöitä ja toimittajia) uteliaana. Päähämme sirotellaan suolaa, kätemme sidotaan, ja otsaamme sivellään kuolleen kukon verta. Hetken käväisee jo mielessä, että mistäköhän päivällinen valmistetaan. Lopulta selviää, että kyseessä on kunniaksemme järjestetty tervetuliaisseremonia. Pian syömme jo rapeaksi paistettuja jokikaloja, juomme riisiviinaa ja tanssimme avojaloin tähtikirkkaan taivaan alla. En unohda kokemusta ikinä, monestakaan syystä.

3. Baskimaa, Espanja

Maaliskuu, 2016. Linja-auto erkanee moottoritieltä ja kaartaa ABC-huoltoasemaa muistuttavan rakennuksen pihaan Pohjois-Espanjassa. Keli on sateinen ja vatsassa kurnii. Valmistaudun jo henkisesti siihen, että koukkaamme mukaan nopeat kolmioleivät ja jatkamme toimittajaporukan kanssa matkaa Bilbaoon. Päädymmekin syömään kuuden ruokalajin jumalaisen lounaan (mm. uppomuna-pekoni-keittoa, pieniä luksuspizzoja, häränhäntää, mustekalaa musteessa ja jälkiruuaksi ihania leivoksia). Ruualle kertyy hintaa vaivaiset 39 euroa (+ viinit päälle). Se on naurettavan vähän. Varsinkin, kun kuulemme, että kyseessä on kolmen Michelin-tähden kuuluisa Azurmendi-ravintola.

4. Marseille, Ranska

Huhtikuu, 2011. Parin päivän mittainen työmatka on tuupattu täyteen ohjelmaa. Harmittelen sitä mielessäni heti, kun saavun matkalaukkuineni hurmaavaan La Residence -hotelliin. Parvekkeelta on mieletön näköala Marseillen satamaan, joka on täynnä huvijahteja, tööttäileviä autojonoja ja kalatorin kuhinaa. Ensimmäisen päivän suoritan kuuliaisesti minuuttiaikataulua, kunnes kapinamieli iskee. Lintsaan illalliselta, tilaan ruokaa huoneeseen ja kaadan lasiin kuohuvaa. Istun ihailemassa ihanaa auringonlaskua, kun huonepalvelu kolkuttaa oveen ja kantaa illalliseni partsille teräskuvun alla. Matkan opetus: elämässä pitäisi lintsata useammin.

5. Turun saaristo, Suomi

Heinäkuu, 2014. Lämmin iltatuuli puhaltelee Nauvon satamassa, kun kiinnitämme veneen laituriin. Lapset hyppäävät heti maihin, äiti jää pilkkomaan kajuuttaan salaattiaineksia, ja isä lähtee ostamaan savustettua lohta Börjen kalan rantakojusta. Vierasvenesataman saunat ovat lämpimänä, radiossa laulaa Rauli Badding Somerjoki. Taas on nälkä, vaikka tuntuu, että söimme juuri. Sellaista se on veneellä aina. Kun lohi kohtaa uusien perunoiden ja tillin liiton, ei tee mieli puhua hetkeen ollenkaan. Seuraavana aamuna purjehdimme Berghamniin grillaamaan makkaraa.

Lisää ruokatarinoita:

Cocoa etsimässä: Lepakkocurrya Indonesiassa

Urbaani viidakkoseikkailijatar: Maistiaisia maailmalta muurahaisista kakkuihin