Tuhlaaja syyllistyy sademetsässä

Tuhlaaja syyllistyy sademetsässä

Kun menin Borneosta kotiuduttuani ruokakauppaan ja kohtasin 10-metrisen margariinihyllyn, masennuin.

Ennen kuin alatte naljailla matkustamisen ekologisuudesta, totean, että minäkin vihaan jeesustelua ja luonnonsuojelusaarnoja. Todennäköisesti juuri siksi, että ne kalahtavat omaan nilkkaan. Tunnustan olevani juuri se kertakäyttöroinaan sortuva jurpo, joka siivousvimmassaan roudaa ostokset lopulta sorttiasemille tai UFF:n laatikoihin. Tiedän, että tuijotan liian usein vain hintalappua ja jätän tuotteen alkuperän tutkimatta. Mikä pahinta, siirrän omalla esimerkilläni tätä mallia jälkikasvuillekin.

Borneossa jouduin ensimmäistä kertaa kohtaamaan tolkuttoman tuhlauksen seuraukset. Ne näkyivät jo lentokoneesta, jolla kaarsimme paljaaksi hakattujen sademetsien yli. Se ei ole ihan pikkujuttu, kun ottaa huomioon, että Borneossa asuu 6 % koko maapallon kasvi- ja eläinlajeista. WWF:n metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa kertoi, että Indonesian metsistä on tuhoutunut viimeisen 50 vuoden aikana 40 prosenttia. Hiljaiseksi vetää.

Borneo ostoskärryssäni

Ennen Borneon-reissua en tiennyt, että sademetsistä tuotettavaa palmuöljyä käytetään muun muassa meikeissä, pesuaineissa ja ruuissa (kasvirasvana esim. monissa perunalastuissa, ranskanperunoissa, jäätelöissä ja leivonnaisissa). Ja jotta morkkis tästä vielä kasvaisi, paljastui, että suuri osa Suomessakin myytävistä kovapuukalusteista (esim. terassipöydät ja -tuolit) ja merbau-parketeista on peräisin juuri Borneosta.

Myrkkyjärvi

Erityisen hyvin jäi mieleen visiitti Kerikilin kultakaivoksessa Murung Rayassa. Ajelimme pitkään vehreän metsän uumenissa, kunnes eteen yhtäkkiä avautui kolmesataa metriä syvä kuivankeltainen monttu. Kuilun pohjalla oli kummallisen vihreä järvi, jonka väri johtuu kuulemma veteen liuenneista raskasmetalleista. Paikallisia jututtaessani selvisi, että kullankaivajan homma ei ole muutenkaan sieltä helpoimmasta päästä. Kaivoksessa on syviä rotkoja, joihin äijiä kuolee tämän tästä.

Jottei tämä ihan valitusvirreksi menisi, on kerrottava, että onneksi ongelmat Borneossa on sentään tiedostettu ja WWF:llä on siellä meneillään useampi lupaavasti edennyt luonnonsuojeluhanke (mm. Heart of Borneo).

Täällä Laura Satimuksen YleX:iin kuvaama video kultakaivoksesta.

Ai niin, löysin muuten WWF:n sivuilta ihan hyviä vinkkejä seuraavia kauppareissuja ajatellen:

Ruokaopas
Puunosto-opas (Jee! Huomasin, että meidän terassikalusteissa on tuo vaadittava FSC-merkintä. Jossain olen sentään onnistunut.;-)
Insert Sademetsien huikea luonto vetää hiljaiseksi.

Insert Vähän isompia puita kuin kotipuolessa (kuva yllä). Sungai Parit -kylässä asuva Ewen on ainoa elossa oleva pitkäkorvaisten heimoon kuuluva dayak (kuva alla).

Lounastauko joen rannalla.

Pata porisemaan...

Insert

Tarzan 2.0.

Insert Borneon lumoava rauha on parasta.

Borneolainen katukeittiö.

Insert Hiukan rennompi elämäntahti kuin meikäläisillä. Arvostan.

Insert Borneon orankien elintila kutistuu hullujen metsähakkuiden takia. Tämä yksilö sinnittelee vielä.

Öljypalmun hedelmäterttuja.

Insert Työmatkalla.

Uuttakin sentään kasvatetaan.

Pyykkipäivä kylässä, jonka nimeä en muista.

Insert Arvoitukseksi jäi, kuivuvatko nämä pyykit koskaan.

Näkymä motellimme takapihalle.

Insert Tältä näyttää laiton kultakaivos. Alhaalla raskasmetallijärvi, johon ei kannata mennä uimaan.

Insert

sanna image
sanna