Tällaisena minä näen Vantaan

Tällaisena minä näen Vantaan

Kun kuulen sanan Vantaa, en ajattele betonilähiöitä, ostarijengejä tai Kehä kolmosta. Minulle Vantaa on naapuruston kanala, jossa kukko kiekaisee kesäaamuna. Peltotie, jonka varrelta löytyy kyläkauppa ja hevoset. Järvi, johon pulahdan iltauinnille. Tämän maiseman vuoksi kestän 25 kilometrin työmatkan.

Muutin Vantaalle kaksitoista vuotta sitten. Vaaralaan, siihen Jakomäen ja Hakunilan väliin, kerroin tuttaville. Ilmeet kertoivat kaiken: ahaa, että sellainen ghetto. Murtovarkaita, työttömiä ja maahanmuuttajia. Vaarallista! Ihan liian kaukana Helsingistä.

Viihdyimme idyllisellä omakotitaloalueella kahdeksan vuotta. Kertaakaan en kokenut oloani turvattomaksi, vaikka kuljin bussilla usein “pahamaineisen” Jakomäen päätepysäkille ja kävelin sieltä yksin metsän poikki kotiin. Helsinkiin hujautin bussilla puolessa tunnissa, töihin Kulosaareen autolla 20 minuutissa. Saman ajan olisin tuhlannut parin kilometrin ratikkareitillä stadissa. Turpaan saisin todennäköisemmin Rautatieaseman snakarilla.

Sitten muutimme vielä kauemmaksi, Nikinmäkeen. Koska rakastan sokeeraamista, kerroin kavereille, että Korson ja Keravan naapuriin. Kukaan ei sanonut ääneen mitään, mutta tunnistin kyllä Jakomäki-katseen. Sillä ei ole väliä. Tärkeintä on, että me viihdymme.

Nikinmäki oli 1960-luvulla helsinkiläisten kesämökkialuetta. Tuolta ajalta täällä on vieläkin pikkuruisia puutaloja, jotka ovat autioituneet ja lahonneet. Muutkin maaseutukriteerit täyttyvät: meillä on ihana Palmenin kyläkauppa, puutarhamyymälän kanala ja pelloilla pöristelevät traktorit. Tupaantuliaisiin saapunut kaveri piti huvittavana detaljina sitä, että Nikinmäkeen kulkee bussi, jossa on vessa. Että tällainen sykkivä urbaani lähiö!

Asuinpaikoista johtuen tunnen hyvin erityisesti Vantaan itäisen puolen. Parasta täällä on luonto. Sotungin aavat pellot ja kuntopolut, jotka muuttuvat talvisin hiihtoladuiksi. Kuusijärven hiekkaranta, savusauna ja avantouintiporukka. Hakunilan Ponihaka ja huikean kaunis kartano, jonka idyllisessä puutarhassa järjestetään kesäisin konsertteja.

Uusin lempparini on Nikinmäen vanhaan kyläkouluun kunnostettu hotelli ja ravintola, Kuninkaan kaarre (sijaitsee aivan Palmenin kaupan vieressä, Vanhalla Porvoontiellä). Sitä pyörittää mahtava isäntäpari, Jussi Hurmola ja Caroline Kempf. Tiloissa pidetään joskus myös klassisen musiikin konsertteja, sillä Caroline on entinen konserttiviulisti.

Insert

Insert
Hakunilan kartano on rakennettu vuonna 1905. Tilukset ovat nykyään Vantaan kaupungin omistuksessa.

Insert
Kartanon isolle pihamaalle kuka tahansa on tervetullut vaikka piknikille.

Insert

Insert

Insert
Kuusijärvi on parhaimmillaan keväisin tai myöhään syksyllä, kun uimariryysis on kaikonnut.

Insert

Insert
Pääkaupunkiseudun tunnetuin lavatanssipaikka, Helsingin Pavikin sijaitsee Itä-Vantaalla.

Insert
Sotunki. Maisema, joka voisi olla mistä päin Suomea tahansa.

Insert
Luulin tätä pitkään kirkoksi, mutta onkin Sottungin VPK:n talli.

Insert
Tikkurilan idyllisin seutu on Heurekan kupeessa ja jokirannassa.

Insert

Insert

Insert

Insert

Insert

Insert

Insert

Insert
Hotelli-ravintola Kuninkaan Kaarre on Nikinmäen ylpeys, jonka ovat löytäneet jo ulkomaiset turistitkin.

Insert
Vantaalainen hovimestari (Kuninkaan kaarre).

Insert
Hatunnosto Jussi Hurmolalle ja Caroline Kempfille rohkeudesta! Mahtava idea kunnostaa vanhaan kyläkouluun hotelli.

Insert

Insert
Täällä luulisi unen maittavan.

Insert

Insert
Nikinmäen sielu, Palmenin kyläkauppa. Mahtava tunnelma, Suomen parhaat lihat.

Insert

Insert
Ja tässä veljekset itse, Ingvar ja Stigu Palmen.

Insert
Parasta juttuseuraa. Hän ja kaverinsa kaakattavat puutarhamyymälä Vihervimman pihalla.

sanna image
sanna