Synttärit alligaattorien kanssa

Järjestimme Annille yllätyskemut. Veimme tytön rannalle, jossa ei kannata uida.

Oikeastaan rakas kuopus täyttää 12 vuotta vasta tulevana lauantaina, mutta koska olemme silloin kotimatkalla Atlantin yllä, aikaistimme pirskeitä. Salainen synttärioperaatio onnistui yli odotusten. Epävireinen kuoromme lauloi sankarin hereille, pamautti kämpän täyteen konfettihilettä (sori Stephen!) ja tarjoili aamiaiseksi suklaakarkkikakkuöverit. Sitten pakkauduimme Mörköön (lempinimi vuokra-auto Infinitille) ja ajoimme puolen tunnin matkan päässä olevaan Lafitteen. Se ei ole eläintarha, vaan ihan tavallinen puisto, jonka kupeesta pääsee opastetulle veneretkelle Salvador-järven rämeikköihin.

Ensimmäiset alligaattorit löytyivät jo vartin ajelun jälkeen. Parkkeerasimme paatin suoraan kolmimetrisen jättiläisen ja kaiffarinsa viereen. Pienempi pötkylä näytti ihan hänen lapseltaan, mutta ei todennäköisesti ollut sitä. Opas kertoi, että elleivät vauvagaattorit häivy kotoa ajoissa, emo syö ne (Annia ja Lassia jostain syystä järkytti tämä tieto).

Kaikkiaan pyörimme rämeiköissä pari tuntia, jonka aikana näimme reilut parikymmentä alligaattoria. Ne lipuivat aivan veneemme viereen odottamaan ateriaa. Enemmän tarkkailin silti yllemme kaartuvia puunoksia, joista tipahtelee kuulemma silloin tällöin käärmeitä. Kuski kertoi pelkäävänsä niitä enemmän kuin alligaattoreita. Tämä tieto ei yhtään lieventänyt jäätävää kauhuani.

No, olihan keikka elämys! Menkää siis ihmeessä, jos tilaisuus seikkailuun joskus tulee. Hinta: 50 € per naama.

Lisätietoa täältä!



Suklaata, sokeria ja rasvaa. Toimii aina.



Konfettimarinoitu ja unenpöpperöinen sankari.



Tätä Anni ei aavistanut. Hyppäsimme suokiituriin (airboat), joka pystyy liikkumaan matalissa vesissä ja rämeiden päällä.



Jännityskerrointa lisäsi ukonilman ja teräsveneen yhdistelmä.



Juuri kun ajattelin pulahtaa veteen.



Tuo hullu mies on kuljettajamme. Ja pötkylät hänen kädessään nakkeja (ei sormia).



Alligaattorit ovat niin tottuneita rämepartioihin, että odottavat niitä kuin lapset jäätelöautoja.



Soilla on kosteaa ja kuumaa, mutta jumalaisen kaunista.



Kävi tuuri: salamat kiersivät meidät ja vesisadekin tuli vasta loppumatkasta.



Voisin luulla ajopuuksi.



On se turisti hullu. Maksaa, että pääsee rämeikköön.



Karmivin osuus: ajelu näiden puiden ali. Oksilta tippuu veneisiin välillä käärmeitä.



Kamalan vaikea keskittyä luonnon kauneuteen.



Juuri kun luulin, että vaara on ohi. Kyydissämme olikin ollut koko ajan tällainen kaveri.



Jotkut uskalsivat...