Mikä tekee Caprista unelmien lomasaaren?

Pidin Italian Caprin ylistämistä aina liioitteluna. Sitten vietin siellä ihanimman viikonlopun ikinä. Täydellinen saari.

Ylellinen ja kallis. Siinä tyypillisimmät Capriin liitetyt luonnehdinnat. Enkä aio väittää vastaan: jos suunnitelmissa on budjettiloma edullisessa hostellissa ja euron aletuoppien äärellä, tämä kohde kannattaa unohtaa samantien. En silti kutsuisi Napolin ja Sorrenton edustalla köllivää pikkuruista saarta tavoittamattomaksi unelmaksi.

Mikään kahden viikon perhekohde tämä ei toki ole. Capri sopii romanttiseksi häämatkakohteeksi tai vaikka tasavuosien juhlistamiseen. Koska saarelle risteilee Napolista ja Sorrentosta useita lauttoja päivittäin, tänne voi tehdä vaikka vain päiväretken ja säästää näin majoituskuluissa. Me buukkasimme Timpan kanssa kahden yön viikonloppureissun toukokuussa (satuin olemaan Napolin seudulla työmatkalla edellisellä viikolla, joten yhdistin siihen pari lomapäivää).

Tässä maisemia ja muutamia käytännön vinkkejä, jos Capri on ollut toivelistalla. Hotellivalinnastamme kirjoitin puolestaan tänne...

Caprin lauttaliput

Buukkasimme liput Napolin satamasta lähtevään aamulauttaan jo etukäteen netistä, koska ajattelimme, että voisimme kävellä sitten suoraan lauttaan ja joku tarkastaja tsekkaisi vain QR-koodin puhelimesta. No, eihän se Italiassa tietenkään näin näppärästi ikinä mene. Nettiliput piti vaihtaa paperisiin tiketteihin luukulla, jonne jonotti sata muutakin turistia. Onneksi tulimme ajoissa.

Edestakainen lippu Napolista Caprille maksaa noin 38-57 euroa riippuen lähtöajankohdasta ja lautasta. Nopeimmat botskit hujauttavat reitin 50 minuutissa, hitaammat 1,5 tunnissa. Laivaan ei osteta paikkalippuja, mutta me onnistuimme ainakin toukokuussa löytämään istumapaikat suht vaivatta. Laivalla oli pieni kahvila, josta sai ostaa halutessaan juomia ja pientä purtavaa.

Matkalaukut pinottiin vain isoon läjään laivan sisäänkäynnin luokse. Jokainen kävi sieltä oman pakaasinsa poimimassa lähtiessä.

Caprin satama

Caprin sataman infernaalisessa ihmismeressä voi iskeä ensin paniikki. Kaiken kokoista paattia tulee ja lähtee, eikä oikein tiedä, minne päin sitä laukkunsa raahaisi. Satama onkin saaren kiireisin piste, mutta heti, kun sieltä pääsee eteenpäin, meininki rauhoittuu.

Caprin varsinainen keskusta on vuorennyppylän päällä, jonne pääsee satamasta joko taksikyydillä tai funikulaarilla. Me valitsimme jälkimmäisen: funikulaariin ostettiin liput satamasta (2,40 e per matkustaja + matkalaukusta toinen mokoma).

Kaksi kaupunkia: Capri ja Anacapri

Capri on kooltaan 10 neliökilometriä: käytännössä saarella on pisimmältä kohdalta mittaa vain kuutisen kilometriä, ja leveyttä vajaa kolme kilometriä. Kaupunkeja on kaksi: vuorten välissä sijaitseva Capri ja saaren toisessa päässä sijaitseva Anacapri. Meidän hotelli oli Caprin puolella.

Saarella liikkuminen

Caprilla ei voi vuokrata autoa, eikä sillä mitään tekisikään. Saarella on niin paljon kapeita kävelykatuja, että liikkuminen jalkaisin on kätevintä. Liikuntaesteisille Capri ei ole paras vaihtoehto, sillä korkeuseroja ja rappusia piisaa.

Caprin, Anacaprin ja satamien/rantojen välillä liikennöivät minibussit, joihin voi ostaa lipun etukäteen netistä tai suoraan bussista. Kertalippu maksaa 2,40 e ja 7,20 euron hintaisella päivälipulla voi sukkuloida saarta rajattomasti.

Tosin ainakin yksi taksikyyti kannattaa reissuun mahduttaa: en ole eläissäni nähnyt missään niin persoonallisia takseja kuin täällä. Kaikkea piisaa pinkeistä Playboy-takseista vanhoihin avoautoihin. Kyyti Caprilta Anacaprille maksoi muistaakseni pari kymppiä.

Shoppailu: huippubrändejä ja Jackie Kennedyn sandaalit

Jos haluat viettää edullisemman loman, jätä shoppailu Caprilla suosiolla väliin. Täältä on turha etsiä halpispuoteja: varsinkin Caprin kaupungin kadut ovat täynnä luksusmerkkejä aina Pradasta Chaneliin, Gucciin, Dioriin, Versaceen, Hermesiin... you name it. Onneksi en ole ikinä lähtenyt tuohon kilpavarusteluun: ikkunashoppailu tarjosi ihan riittävästi hupia ja tuhlasimme rahat sen sijaan hyvään ruokaan ja aikamme luontoelämyksiin.

Jos mukana olisi ollut muhkeampi lomakassa, olisin käynyt teettämässä kuuluisalla Canforan suutarilla sandaalit. Canforan sandaaleja on tehty täällä vuodesta 1946 ja asiakkaana on ollut muun muassa Jackie Kennedy.

Vaelluspäivä huikeissa maisemissa

Capri on täydellinen kohde päiväpatikointeihin, niin jylhiä maisemia täältä löytyy. Laskeuduimme heti aamusta takaisin Marina Granden satamaan ja lähdimme nousemaan sieltä kohti Anacapria. Reitin alkupätkällä ei ollut opasteita, mutta etsimme sen kartasta ja varmistelimme oikeaa tietä vielä vastaantulevilta kylänukoilta.

Anacapriin kipusimme foinikialaisia rappusia pitkin (921 askelmaa) ja pysähdyimme välillä ihailemaan mielettömiä maisemia. Reitillä ei ainakaan toukokuussa ollut minkään sortin ryysistä. Saimme kulkea rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Olisiko tuohon etappiin puolisen tuntia mennyt.

Monte Solaro - tuolihissillä Caprin huipulle

Anacaprin kaupunkia ehdimme lopulta tutkia aika vähän, sillä suuntasimme suoraan Monte Solaron huipulle vievään tuolihissiin. Tätä kokemusta suosittelen lämpimästi: maisemat ovat jo hissimatkan aikana aivan huikeat. Meri hohkaa syvän sinisenä ympärillä ja hissilinja kulkee Anacaprin taloja ja pihoja viistäen. Edestakainen hissimatka maksoi 14 euroa ja liput sai ostettua Anacaprin hissiasemalta.

Huh, mikä näkymä!

Parhaimmatkaan kuvat eivät tee oikeutta 589 metriin kohoavalle Monte Solarolle. Huipulla teki mieli vain seistä aidattujen jyrkänteiden laidalla ja antaa katseen kiertää 360-asteista maisemaa. Täällä sai hyvän käsityksen Caprin profiilista: saari on täynnä pystysuoraa vuorenrinnettä ja turkoosina alhaalla hohtavia rantapoukamia. Kaikkialla oli ainakin toukokuussa todella vehreää.

Monet Monte Solaroon nousevat lomailijat tuntuivat jäävän seisoskelemaan vain merkityille näköalapaikoille tai parkkeerasivat ravintolaan. Huipusta saa kuitenkin vielä enemmän irti, kun lähtee tutkimaan sen pieniä polkuja. Maisema muuttuu reitin edetessä koko ajan ja avautuu paremmin myös alhaalla laaksossa olevaan Caprin kaupunkiin.

Kirkko vuoren huipulla

Monte Solaron polku johdatti meidät Santa Maria a Cetrellaan, joka on pieni keskiaikainen kappeli aivan jyrkänteen laidalla. Kappelin portti ja ovi oli auki, mutta sisällä ei ollut ketään eli saimme tutkia sitä rauhassa. Kappelissa oli pienen kirkkosalin lisäksi majoitushuoneita ja keittiö. Olisipa melkoinen elämys viettää täällä yö!

Caprin rannat

"Muista sitten, että Caprilla on pakko käydä meressä uimassa", napolilainen matkaopas valisti minua etukäteen. Hävettää tunnustaa, että nämä turkoosinväriset rannat jäivät meiltä lopulta kokematta. Olisimme halunneet kiertää saaren lahdenpoukamia veneellä, mutta heräsimme ideaan liian myöhään ja kaikki paatit olivat jo varattuja. Ensi kerralla on siis muistettava tehdä buukkaus etukäteen.

Illallinen Michelin-ravintolassa

Koska satuimme olemaan Caprilla juuri äitienpäiväviikonloppuna, sain nauttia lahjan illallisen muodossa. Timppa oli buukannut pöydän kahden Michelin-tähden L´Olivo -ravintolasta. Anacaprin puolella sijainnut ravintola sijaitsi Jumeirah Capri Palace -hotellin yhteydessä. Puitteet olivat hulppeat ja palvelu pelasi. Kun yritimme kerran täyttää itse vesilasia, tarjoilija suorastaan syöksyi paikalle.

Valittavana oli 7 tai 9 ruokalajin menu: päädyimme edullisempaan, joka kustansi silti 280 euroa ruokailijalta (+ viinit päälle, huhhei). Melkoinen makumatka tämä sitten olikin: annokset olivat innovatiivisia ja huipentuivat italialaiseen tyyliin varsinaiseen jälkkärien sinfoniaan. Olimme molemmat yhtä mieltä siitä, että söimme täällä elämämme parhaan jälkiruoan.

Pientä jännitysefektiä illalliseen toi flunssan jäljiltä jäänyt yskäni: kerran piti sännätä valkoisten pöytäliinojen keskeltä vessaan kröhimään.

Pari edullisempaa ravintolasuosikkia

En uskalla edes ajatella, kuinka paljon Caprilla kuluisi rahaa ruokiin, jos täällä hurjastelisi menemään kokonaisen viikon. Pääruoat maksoivat melkein ravintolassa kuin ravintolassa lähemmäs 30 euroa annokselta. Toki annoskootkin olivat sitten niin isoja, että jätimme usein alkuruot väliin. Söimme myös hotellin aamiaisella sen verran tuhdisti, että jaksoimme illalliseen asti.

Pari kivaa ravintolaa osui kohdalle sattumalta: Caprin Via Roma -kadun varrelta bongasimme ravintola al Caprin, jossa söin fantastisen munakoisopastan. Saaren toiselta puolelta Marina Piccolasta löysimme puolestaan hurmaavan rantaravintola Ciro A Maren, joka on ollut Caprilla vuodesta 1937. Pastat olivat täälläkin ihan huikeita, mutta keittiön todellinen klassikko on sen juustokakku, jonka tarjoilijamaestro kantoi pöytään ylpeänä.

Auringonlaskuilla ei ole hintaa

Kaikki kaunis ei maksa Caprillakaan. Tällaisista auringonlaskuista saarella pääsee nauttimaan joka ilta ihan ilmaiseksi. Ensi kerralla haluaisin tulla tänne pidemmäksi aikaa, ainakin neljäksi päiväksi. Se vaatisi tosin hiukan edullisempaa majoitusta. Nyt yövyimme aivan ihanassa putiikkihotellissa, jonka esittelen seuraavassa postauksessa.