Papan ja mummun huima purjehdus, osa 1

Papan ja mummun huima purjehdus, osa 1

Kesäkuussa vuonna 1948 isovanhempani suuntasivat kaikkien aikojen meriseikkailuun. Turusta Lontooseen. Insert

Muistatkin varmaan isänisäni Unto Hämäläisen, josta kerroin alkusyksystä. Siinä oli muuten kaikin puolin harvinainen mies! Vaikka pappa oli toimittajana ja kirjailijana näppärä sanailija, hän karttoi konditionaalimuotoa. Sekä paperilla että elämässä. Käytännössä tämä ilmeni niin, että kun muut vasta jossittelivat, pappa oli ryhtynyt jo toimeen.

To do -listalle kuului myös pitkänmatkanpurjehdus, jota 31-vuotias Unto ryhtyi toteuttamaan heti rintamalta kotiuduttuaan. Kun tullilaitoksen vanha laiva tuli myyntiin, pappa tarttui tilaisuuteen ja osti veneen puoliksi kaverinsa kanssa. 15,5 metriä pitkä ja 4 metrin levyinen paatti oli varsin hyvässä kunnossa. Veneeseen uusittiin vain masto ja se kastettiin Lady Finniksi. Hullujen suomalaisten idea herätti huomiota myös kotipuolessa: purjehtijoista käytiin tekemässä useampi lehtijuttu ennen seikkailun alkua.

Lähtöä edelsi melkoinen paperisavotta. Passien lisäksi miehistön piti hankkia purjehdusluvat sisäministeriöstä ja metsästää ajantasaisia merikortteja reissua varten. Mukaan lähti nelihenkinen ystäväporukka: Oiva Vanhanen, Liisa ja Elmo Ketola, Paavo Varto, sekä papan vaimo, tuolloin 26-vuotias Aili Hämäläinen. Mummuni jäi lopulta venekunnan ainoaksi naiseksi, sillä Liisa-ystävä matkasi mukana vain Tukholmaan asti.

Matkasuunnitelmaa ja -reittiä hiottiin tarkkaan. Reissun toteutumiseen varattiin aikaa kolme kuukautta. Reitin oli tarkoitus kulkea Ruotsin, Saksan ja Tanskan kautta Lontooseen, jossa järjestettiin samana vuonna olympialaiset. Pappa oli luvannut kirjoittaa kisoista lehtijuttuja ja pitää Turun Sanomille matkapäiväkirjaa.

Onni on, että tämä sukumme aarre on vielä tallessa. Tässä tunnelmia reissun varrelta (lähtö 9.6.1948):

Iloisia ihmisiä Tukholmassa

Kesäinen Tukholma teki purjehtijoihin niin suuren vaikutuksen, että he viihtyivät paikallisen pursiseuran laiturissa kaksi viikkoa:

"Tämä kaikki on länttä. Sitä tuntee astuneensa yli jonkun näkymättömän rajan, joka erottaa. Tuntuu kuin täällä olisi kaikki pidemmällä kuin siellä kotona. Suomalainen katsoo kaikkea sekavin tuntein ja muutaman kruunun kolikkoaan taskussa helistäen. Tahtoisi heittäytyä mukaan, tahtoisi irrota kaikesta menneestä - eikä sittenkään pääse irti jostakin, johon on kasvanut kiinni sotavuosina."

Silti ruotsalaisten keveys kiehtoi. Ystävykset hurvittelivat Skansenin tivolissa, istuskelivat idyllisissä kahviloissa ja seurasivat tyylikkäitä tukholmalaisia:

"Myymälöissä ja niiden ikkunoissa on valtavasti tavaroita. Kaikkea näyttää olevan yllin kyllin, vaikka säännöstelyn määräämät ostokupongit vaaditaan. Kaupunkilaisilla on tapana pukeutua lähes amerikkalaisen huolettomasti ja muodikkaasti. Uusi naisten muoti – pitkät hameet – on vallannut tukholmattaret kokonaan."

Suomalainen rakentaa saunan vaikka Ruotsiin

Kun uudet merikortit oli ostettu sekä muona-, juoma- ja bensavarastot täydennetty, Lady Finn suuntasi rannikkoa pitkin Etelä-Ruotsiin:

"Tukholma jää taaksemme. Pursiseuran laiturilta kantautuu vielä huuto 'Välkommen tillbaka!' Iltapäivällä pysähdymme asumattoman saaren rantaan ja rakennamme saunan. Kiukaan vieressä on kallionpoukama, josta saamme pesuveden. Suuri uima-allas on vieressä, ja lämpimille kallioille on mieluista oikaista lepäämään. Laivan keittiössä odottaa valmiiksi keitetty saunakahvi jokaista kylpijää."

Vapauden tunne humalluttaa purjehtijan

Tuntuu, että pappa on ollut onnellisimmillaan silloin, kun hän on ollut matkalla jonnekin. Ehkä hän on halunnut ottaa takaisin sodassa menettämänsä nuoruuden:

"On helpottavaa kadota yöhön ja meren pimeyteen, kulkea eteenpäin. Päästää irti vuosia jatkuneesta ajan kahleesta. Länteen! Ulkomaille! Sadat ihmiset ovat varmaankin tunteneet noiden sanojen kutsun. Monille nuo sanat ovat olleet elämän ajan se suuri seikkailukutsu, jota he eivät ole sittenkään uskaltaneet tai voineet toteuttaa. Sitä nuo sanat ovat meillekin. Vähäisinkin koti-ikävän alku kuolee niihin."

Ensimmäinen takaisku: potkuri hajalla Skånessa

Suotuisat tuulet kuljettivat suomalaiset aivan Ruotsin eteläkärkeen, idylliseen Ystadiin ja sieltä Trelleborgiin, johon Lady Finn ankkuroitui kuudeksi päiväksi yllättävän potkurivaurion vuoksi:

"Tarkoituksemme oli ehtiä Lontooseen ennen olympialaisia, mutta epäonni voi muuttaa suunnitelmia. Matkamme tästä eteenpäin tulee olemaan kilpajuoksua. Toivomme, että tuulten haltija lähettäisi avuksemme suotuisaa myötäpuhuria."

Merimiehellä on puujalka ja merimiehen jutut

Oli viivästyksessä hyvätkin puolensa. Trelleborgissa pappa tutustui toiseen seikkailijasieluun:

"Syvältä mustan laivan uumenista löydän oikein suurten merien kipparityypin. Tosin tällä yksilöllä on puujalka ja hän on hieman päissään, mutta hänessä on voimaa ja oikeaa tyyliä. Hän puhuu vuolaasti castellanoa, Etelä-Amerikan espanjaa. Koetan vähäisellä kielitaidollani tulla toimeen. Saan kuulla juttuja 30 vuotta jatkuneesta merimieselämästä ja seikkailuista eri puolilla maailmaa. Kajuutan kuuma ilma höyryää tupakansavua."

Myrsky riepottelee purjehtijoita

Malmösta on Kööpenhaminaan vain 30-40 kilometrin merimatka, mutta navakassa tuulessa ja hurjassa aallokossa etappi osoittautui luultua vaikeammaksi:

"Heti kun saimme purjeet ylös, pimeästä kimppuumme hyökkäsi myrskytuuli, joka työnsi mukanaan korkean aallokon. Se ajoi meidät pois väylältä. Sade peitti melkein kaiken. Yritimme kääntää laivaa takaisin Malmöön, mutta aallokko löi keulaan. Meidän oli turvauduttava moottoriin, vaikka olimmekin ajatelleet säästää bensiinivarastojamme. Hitaasti saimme veneen ympäri ja käännetyksi Malmön valoja kohti. Silloin sammui moottorimme: kaasuttajaan oli mennyt roska. Jalusköydet piiskasivat ympäri korvia, isopurje takertui kiinni vantteihin ja me vain ajelehdimme. Monen tunnin taistelun jälkeen pääsimme purjehtien satamaan."

Kööpenhaminan valot ja yö kannella

Riepotuksen jälkeen rauhallinen ilta Tanskassa tuntui makoisalta palkinnolta.

"Yllämme paistoi täysikuu. Sen heittämä sulan kuparin värinen kuunsilta ulottui aivan aluksemme keulaan asti. Hiljaa puhellen joimme iltateen katsellen Kööpenhaminan valoja. Oli niin lämmintä, että jäin koko yöksi kannelle nukkumaan."

Leppoisa hetki oli toki vain tyyntä myrskyn edellä. Saksassa suomalaisia odotti epämiellyttävämpi vastaanotto, ja Pohjanmeren ylitys oli täynnä draamaa. Tästä lisää seuraavassa postauksessa...

sanna image
sanna