Pakkauskriisi (first world problems)

Pakkauskriisi (first world problems)

Vilkaisin juuri Forecan ennusteita. San Franciscossa on ollut alimmillaan 10 asteenkin päivälämpötiloja. Las Vegasissa ja Yosemitessa elohopea jumittaa tasaisesti 40 asteessa. Mitä tällaiselle matkalle voi muka pakata?

Siinä hommassa olen kyllä muutenkin maailman surkein. En ole ikinä ymmärtänyt, miten kaikki tarpeellinen voisi muka mahtua 23 kilon kapsäkkiin. Pelkästään kenkiä kertyy mukaan heti kolme paria (korkkarit, sandaalit ja juoksulenkkarit). Vaatteista pitää löytyä rentoa ja juhlavaa, mekkoja, housuja ja sortseja. Tarpeeksi monta paitaa hikiläikkien varalle. Kiharrin ja matkafööni. Perusmeikit, aurinkorasvat, kosteusvoiteet, lääkearsenaali… Juu, ei onnistu.

Projekti alkaa yleensä sillä, että räjäytän koko vaatekaapin sisällön lattialle ja viskon laukkuun tavaraa 50 kilon edestä. Sitä seuraa tuskainen pudotuspeli. Haikein mielin luovun lopulta korkkareista, ja näen itseni mekossa ja lenkkareissa. Rumaa mutta niin käytännöllistä!

Työmatkojen noloin hetki on muuten se, kun tapaan lentokentällä muun matkaseurueen. Ihan sama onko kyseessä viikonloppureissu Tukholmaan vai kahden viikon Tansanian-kierros: kaikki onnistuvat nykyään survomaan tavaransa pieneen trolliin, joka on kätevä tsekata käsimatkatavaroihin. Siinä vaiheessa minä ja 23-kiloinen ruumalaukkuni saavumme. “Ajattelit sitten ottaa mukaan koko omaisuuden Maarianhaminaan…”

No, löytyy meidän perheestä toinenkin ääripää. Kun siippa lähtee työreissulle, hän pakkaa yhdet vaihtokalsarit ja dödön Siwan muovikassiin. Tämä on erityisen huomiota herättävä kombinaatio silloin, kun reissu suuntautuu Etelä-Eurooppaan ja perillä odottavat italialaiset bisneskollegat Armanin puvuissaan.

Jaahans, pudotuspeli odottaa. Morjens.

Insert

sanna image
sanna