Madeiran huikeimmat maisemareitit

Madeiran huikeimmat maisemareitit

Madeiralle menossa? Tässä reittiehdotuksia, suosikkikohteita ja käytännön vinkkejä autolomaa varten.

AUTO

Vuokrasimme auton viideksi päiväksi Guerin-nimisen firman kautta. Hintaa kertyi 280 euroa (vuokra, gps + omavastuuton vakuutus vahingon varalle). Autoksi saimme neliovisen Opel Corsan manuaalivaihteilla ja diesel-koneella. Näppärä sitä oli pyöritellä, mutta mäkilähdöissä meinasi mennä hermo. Välillä tuntui, että kaikki vaihteet kolmosesta ylöspäin olivat turhia.

TIET

Huh, mitä kiemuraa! Jos olet epävarma ajotaidoistasi, älä lähde treenaamaan niitä Madeiralle. Päätiet olivat hyväkuntoisia, mutta heti kun käännyimme pienemmille vuoristoetapeille, päädyimme köröttelemään jotain kaiteetonta rotkonreunaa (jossa maisemat kyllä ovat ihan huikeat). Saari on vain 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometrin leveä, mutta korkeuserot tuovat reissulle äkkiä mittaa. Tieverkosto on täynnä liikenneympyröitä, tunneleita ja siltoja. Meillä oli gps, mutta usein se johdatti mihin sattuu. Oli muuten herkkua ajaa siellä rotkonreunalla autonlevyistä kaistaletta umpikujaan, ja peruuttaa takaisin. Usein vielä ylämäkeen. Silti lähtisin seikkailemaan koska tahansa uudestaan. Hienoimmat maisemat koimme autoillen.

REITIT

1. Funchal – Capo Girao – Camara de Lobos – Funchal

Hyvä tapa aloittaa tutustuminen serpentiiniteihin. Reitti Capo Giraolle kiemurtelee uskomattoman kauniiden maisemien halki. Matkalla oli monta levennystä, joilta oli komeat näköalat vuorenrinteille ja alas laaksoon. Perillä odotti 580-metrinen jyrkänne, jossa kävimme tepastelemassa lasisen näköalatasanteen päällä (hui!). Capo Giraolla muuten tajuaa Atlantin suuruuden: syvänsinistä merta jatkuu silmänkantamattomiin. Paluumatkalla kävimme lounaalla Camara de Lobosin kaupungissa. Pysäköimme auton suosiolla parkkihalliin, koska vapaan ruudun löytäminen tien poskesta oli haastavaa.

2. Funchal – Curral das Freiras – Canical – Funchal

Hengenhaukkomisreitti. Vuoristotie Nunnien laaksoon (Curral das Freiras) on aivan mieletön. Ensin Opel jurnutti kone kuumana ylös herraties kuinka kauan. Ylhäällä tie pujahti punarunkoisten jättiläispuiden suojaan. Lopulta laskimme alamäkeä koko 2,3 kilometrin mittaisen tunnelin halki. Vaikka Curral das Freiras on Madeiran suosituimpia kohteita, siellä ei tule tippaakaan turistirysäfiilis. Koko kylä uinuu hissukseen vuorten sylissä. Kukko kiekuu, putoukset solisevat, pyykit heiluvat tuulessa. Keskustassa on muutama kiva lounaspaikka, joiden terasseilta avautuu ihana näköala laaksoon.

Nunnien laaksosta ajelimme hyväkuntoista rantatietä pitkin saaren itäkärkeen, Canicaliin. Jestas, mikä kontrasti! Ei ole kuulkaa vehreää täällä, ei edes puita. Silti maisema on omalla tavallaan kaunis. Canicalin päästä löytyy Ponta de Sao Lourenco, jonne kulkee hieno vaellusreitti.

3. Funchal – Sao Vicente – Seixal – Porto Moniz – Ponta do Pargo – Faja da Ovelha – Jardim do Mar – Funchal

Ehdottomasti monipuolisin ja ikimuistoisin reitti: hyväkuntoista pääväylää, yli kilometrin korkeudessa kiemurtelevaa vuoristotietä, sadetta ja aurinkoa. Olin jostain lukenut, että Madeiran pohjoisrannikolla satelee usein. Se piti paikkansa nytkin. Funchalissa oli hellelukemat, mutta heti kun pääsimme Sao Vicenteen, taivas meni pilveen. Kolea oli Porto Monizissakin, jossa meidän piti ensin pulahtaa merivesialtaisiin, mutta emme sitten tarjenneet. Portossa on muuten hyviä kalaravintoloita: äiti tilasi ihanaa espadaa, minä vetelin perinteisen lihavartaan.

Paras etappi alkoi muuten Porto Monizista. Ajelimme jossain kilsan korkeudessa pilvien keskellä ihanien pikkukylien, maalaismaisemien ja metsien halki. Kun pääsimme Ponta Do Pargoon, aurinko helotti jo kirkkaalta taivaalta. Lehmät mutustivat heinää teiden varsilla, merimaisema näkyi kaikkialta. Faja da Ovelhan kupeesta löytyi aivan huikea näköalakahvila ja Jardim do Marista hippimajatalo, jossa haluan yöpyä ensi kerralla.

4. Funchal – Ribeiro Frio – Santana – Funchal

Levadat jäivät valitettavasti tosi vähiin, mutta yhdelle sentään ehdimme. Haastehan vuokra-autoillessa on se, että vaellusreitit alkavat yleensä yhdestä paikasta ja päättyvät toisaalle. Tämän takia voisi olla parempi hujauttaa levadareitin alkuun bussilla tai taksilla, niin ei tarvitsisi stressata väärään paikkaan jäävästä autosta. Me ajelimme Ribeiro Frioon, joka oli aikamoinen turistirysä. Valitsimme Balcoesin helpon reitin (edestakaisin kuljettuna 6 km), joka vei mielettömän kauniille näköalapaikalle. Ensi kerralla haluaisin testata 10 kilsan levadoita. Pohjoisrannikon puolella Santanassakin tuli piipahdettua: reitti oli jälleen upea, mutta kaupunki pettymys.


Laiska mutta sitkeä ystävämme, Opel Corsa. Diesel-koneella.;-)

Insert
Capo Giraon jyrkänne kurkottaa liki 600 metriin.

Tällaiset maisemat sen päältä on...

Tiedoksi korkeanpaikankammoisille: näköalatasanteen lattia on lasia.

Insert
Viljelemätöntä plänttiä ei taida ollakaan.

Insert

Just ja just mahtuu.

Siltaa, tunneleleita ja mäkiä. Tätä se kutakuinkin on.

Otolliset kuivauskelit.

Insert
Tällaiseenkin kylään eksyttiin. Ei mitään hajua paikan nimestä.

Insert
Camara de Lobosin idyllinen kylä.

Meinasin käydä pyytämässä joutenolon kurssia.

Nunnien laakso (Curral das Freiras): mene edes tänne, jos et muualle ehdi.

Turistipaikka, muttei tippaakaan rysä.

Insert
Koko alue on jylhien vuorten laaksossa.


Turisti ihmettelee.

Alkupala: paahdetut kastanjat.

Insert

Välillä pujahdettiin satumetsän suojaan.


Madeiralla on vielä ainutlaatuista Laurisilva-metsää (en mene vannomaan, että se on juuri tätä).

Tie pilvessä.

Äiti arpoo, pulahtaisiko Porto Monizin merivesialtaisiin.

Ei tarjettu, eivät hekään.

Corsan huilipaussi. Jossain kilometrin korkeudessa taas.

Insert
Gps:n paras harhareitti: ajoin elämäni kapeinta tietä, joka johti tähän.

Ei ammunut.

Saaren lounaiskulmassa sijaitseva Ponta do Pargossa olisi ollut kiva olla yötä.

Tämäkin huikea näköalakahvila löydettiin sattumalta: Precipicio Faja da Ovelhassa.

Insert
Juotiin kahvia, syötiin omenapiirakkaa ja tuijotettiin hiljaa.

Jälleen pysähdyksen arvoinen paikka: Jardim do Marin kylä.

Madeiran hipein majatalo: Moradia Maktub (Jardim do Marissa).

Ehkä maailman söpöin respa.

Insert Ja sitten "itäsiipeen": Canical.

Insert
Canicalin päästä löytyy ihana vaelluskohde: Ponta de Sao Lourenco.


Vastakohta Nunnien laaksolle. Karua on kuin avaruudessa.

Insert
Varaa vaellukseen aikaa ainakin 2 tuntia.

Insert
Akvarellimaalareille.

Rauha. Kauneus.

sanna image
sanna